Tänään oli se suuri päivä, kun ensimmäiset sukulaiset tulivat kylään ja kyllähän sitä odotettiinkin. Aamulla ennen luentoa koitin hieman pistää paikkoja järjestykseen, ettei sitten tulisi mitään mutinoita elämistyylistäni - ei sillä, että olisin sellaista mitenkään pelännyt, mutta...

Tilaisuus menikin sitten juurikin niin odotusten mukaan kuin mennä voi. Ensimmäinen kommentti tuli kenkien määrästä. Miten muka kahdella ihmisellä voi olla näin monta paria kenkiä? En tiedä, en tiedä, mutta kenkiä, laukkuja ja takkeja ei koskaan ole liikaa eikä oikeastaan mitään muitakaan vaatteita.

Seuraava kommentti tuli pakastelokerosta, jonne ei tietenkään mahtunut kaikki tuotavat. Minun selvästi odotetaan kärsivän täällä nälkää, koska leivosten lisäksi sain myös kaupan karjalanpiirakoita ja kahvia. Ihan kiva, en valita todellakaan, mutta hieman vaan nauratti, kun kurkkivat kaikki kolme kaappeihin ja hämmästyivät suunnattomasti, että minulla oli pakastepusseja, kahvia, sokeria, leipää... Kuinka eriskummallista!

Kolmas kommentti liittyikin sitten pesukoneeseen, joka ei edes ole minun, mutta joka kuulemma on todella huonosti asennettu, kun ei ole vatupassilla tarkistettu, että on suorana. On ilmeisesti hyvin todennäköistä, että pesukone asioiden tässä tilassa tärisee niin paljon, että liikkuu sieltä seinän vierestä kylppärissä kävijän päälle ja sylkee rummun ulos.

Neljäs ongelma ilmeni pattereissa, joissa kuulemma aivan varmasti on sellainen sisäinen asetus, ettei niitä saa tarpeeksi lämpimiksi talvella, vaikka yrittäisikin säätää. Usein tällaisissa taloissa kuulemma laitetaan sellaiset asetukset, jottei sähkönkulutus olisi liian suurta eli on ilmeisesti todennäköistä, että kämppikseni kanssa jäädytään tänne talvella!

Ihanaa, miten positiivisesti asiani nyt sukulaisteni mielestä ovat! Onneksi tunnen pelkkiä optimisteja...