Jos joku on hereillä lauantai-aamuna klo 5.20, syynä voi olla vain töihin tai matkalle lähtö tai baarista kotiin tuleminen. Mikään edellisistä ei kuitenkaan osu kohdallani oikein vaan olen ihan tosissani hereillä siksi, etten eilen illalla jaksanut lähteä lähemmäs Helsinkiä vaan joudun nyt aamulla taittamaan koko pitkän kahden tunnin matkan joukkuevoimistelun tuomarikurssi viitoselle.

Oikeastaan junani lähtee vasta hieman yli seitsemän, mutta bussilinja nro 13 hemmottelee minua aikatauluillaan ja joudun lähtemään ulos kotiovestani tuntia ennen junan lähtöä.

Heräämiseni on täytynyt olla rankkaa ja voimisteluun liittyvän uhrautumiseni täytyy olla jo sairaanloista, te ehkä ajattelette. Hämmästyttävää kuitenkin on se seikka, että vaikka olen koko kesän tehnyt parhaani sekoittaakseni päivärytmini ihan täysin ja valvon nykyään myöhään enkä saa itseäni ylös sängystä, unirytmini on siltikin täysin ennallaan - olen siis aamuvirkku.

Kello soi tasan viideltä ja hetkeäkään epäröimättä nousin ylös nappasin pyyhkeeni ja menin suihkuun. Olen myös kylmän rauhallisesti varannut aamiaiselle näinkin paljon aikaa, että ehdin kirjoittaa ja syödä omenapiirakkaa ihan rauhassa. Sen sijaan eilenaamulla kellon soidessa yhdeltätoista torkutin kolmesti ja torstai-aamuna taisin sulkea koko hiton herätyksen sen häiritessä minua yhdeksän aikoihin.

Niin ja mitä tulee uhrautumiseeni, aloitin aamuni tällä ja olen taustalla soivan biisin kannalla: Heart asks pleasure first! ;D