Lähdin tänään harkkoihin hieman huonolla fiiliksellä, koska olin ihan pohjattoman väsynyt ja junassa istuminen jotenkin aina tehostaa väsymystäni. Lisäksi tässä käy aina niin, että kun nukun menomatkalla, olen treeneissä ihan unenpöpperössä, mutta kun nukun paluumatkalla, minua ei väsytäkään enää yhtään, kun pääsen kotiin.
Joka tapauksessa olin suunnitellut treenien etenemisen tänään poikkeuksellisen hyvin ja miettinyt valmiiksi ohjelmaan tehtävät muutokset ja lisäykset ja se sai minut inspiroitumaan kuitenkin jopa sadan kilometrin matkasta. Inhottava yllätys vain oli se, että olin jostain syystä suunnitellut kaiken ihan päin kaikkia suomen havupuita. Aloin sönköttää tytöille jotain ihan omaa enkä enää saanut itsekään oikein selvää siitä, mitä olin ajatellut tehdessäni suunnitelmia.
Noh, koko hommahan siis hajosi käsiin tässä vaiheessa, koska olin niin vihainen itselleni. Yritin pelastaa koko tilanteen rautaisella kokemuksellani, mutta aivot olivat menneet jo niin solmuun, että puhuin ihan omia, käytin sanoja, joita en itsekään ymmärtänyt ja puhuin tytöille väärillä nimillä.
Eksyttiin jopa välillä täysin aiheesta ja puolessa välissä treenejä tajusin yhtäkkiä, että istutaan ringissä salin keskellä ja puhutaan koulunkäynnistä, mikä ei kai ole treeneissä käymisen ydinasioita?
Loppujen lopuksi koinkin yhtäkkiä valaistuksen ja tiesin tarkalleen, mitkä asiat ohjelmassa mättävät ja olisin voinut jäädä sinne salille vaikka koko yöksi vääntämään niitä sarjoja tyttöjen kanssa, mutta jostain syystä vanhemmat eivät ole vielä heränneet sille ajatukselle, että tämän luokan taiteentekeminen vaatii uhrauksia ja silloin luonnollisestikin myös keskellä viikkoa on ihan sallittua jäädä koko yöksi treenaamaan täyskahjon valmentajan kanssa!!!! Nyt siis joudun ehkä valvomaan koko yön miettien näitä juttuja ja harkitsemaan, etten ehkä sittenkään osallistu huomenna viron testityöhön vaan lähden Hyvinkäälle pistämään nämä maailmanluokan taideasiat nyt järjestykseen.
Kommentit