Aika poikkeuksellista herätä vihaisena. Siis sillä tavalla vihaisena kuin ollaan, kun joku on tehnyt väärin, valehdellut. Myös aika turhauttavaa, koska luonnollisestikaan ei herätessään voi olla kovin vihainen kenellekään tietylle henkilölle eikä mistään tietystä asiasta, joten koko vihaisuus on aika kohdistamatonta enkä voi sille mitään.

Viidennen kerran elämäni aikana minulla on sellainen tunne, että pitäisi lähteä juoksulenkille ja juosta kovaa, mutta nyt ei ehdi. Pitää lähteä hiihtämään taas toiselle puolelle maapalloa opettamaan yläasteikäisille liikkeitä, joilla taatusti saa itsensä muutamien vuosien kuluttua rampautumaan (nousin sängystä ja jalka petti alta, koska lonkka on edelleen sunnuntain hyppimisen jälkeen jossain lukossa, ihan kuin siellä olisi luut väärässä järjestyksessä, mikä ei ehkä ole mahdollista?).