Eilen Salla tuli katsastamaan, kuinka huolestuttava tilanne meillä tosiaan on kilpailuohjelman kanssa ja näin heti sen ilmeestä, että se on täysin samaa mieltä kanssani: TODELLA huolestuttava. Sallan kommentti:

"Onneks tää on nyt tällasessa vaiheessa, että tän voi vielä pelastaa..."

Näytin Sallalle ongelmakohdat ja alettiin muokata niitä - tosia paremmalla, toisia huonommalla menestyksellä. Mitä lähemmäs treenien loppua tultiin, sen luovemmaksi ideointi alkoi muuttua ja tyttöjäkin alkoi vähän huvittaa se, että ne on oikeasti kuvitellut, että olen viimeisin sekopää voimistelumaailmassa (vaikka siis kaikki, jotka nokkansa tähään lajiin työntävät, ovat tavalla tai toisella vähän vinksallaan) ja sitten tulee vanha joukkuekaverini ja keksii niille tuplasti sekompia sarjoja kuin minä ikinä.

Oli ihanaa, kun tytöt keskittyivät uusiin sarjoihin ihan uudella intensiteetillä, kun siellä oli kerrankin joku muukin kuin minä jäkättämässä ja täytyy sanoa, että kyllä itsellänikin menisi voimistelijana pissat housuun, jos joku yhtä hyvä voimistelija kuin Salla tulisi näyttämään minulle malliksi liikkeitä täydellisen puhtaalla ja sulavalla suoritustekniikalla ja sellaisilla viisi metrisillä jaloilla.

Treenien jälkeen minulla oli paljon parempi mieli ohjelmasta ja koko päivästä ylipäätään ja Salla melkein lupasi tulla auttelemaan vielä loppujen ongelmien kanssa sunnuntaina. Niinpä menin eilen nukkumaan täynnä uusia parannusideoita ja ideoiden alkuja ja näin koko yön unta ohjelmasta eri versioina kelattuna ja luulen, että sunnuntaina minulla on kerrankin pari kehityskelpoista ideaa Pirrojeni taskuissa!!!!! Can't wait.