Eilisen illan aikana moni asia meni hieman vikaan, mutta arvostimme etenkin sellaisia pieniä yksityiskohtia kuten naista, joka seisoi koko kylmän yön Sokoksen edessä laulamassa hengellisiä lauluja. Jotenkin se nainen oli niin väärässä paikassa väärään aikaan siellä baareihin suuntaavien nuorten keskuudessa, mutta vielä hilpeyttä herättävämpää sen esiintyminen oli aamuyöstä, kun pari parrakasta spugea oli liittynyt sen seuraan tanssimaan laulujen tahtiin. Uskomatonta, mutta totta.

Illan suosikkeihin nousi kevyesti myös poika, joka tanssilattialla aivan yhtäkkiä otti fyysistä kontaktia koskemalla sormellaan nenääni ja kaikkea muuta yhtä outoa. Arvostin myös suunnattomasti äkkinäistä kahden käden otetta kasvoistani ja yritystä saada tungettua omat kasvonsa vähän turhan lähietäisyydelle. Sponttaanius on tietenkin hyvä piirre ihmisissä, mutta jostain syystä yritin karata paikalta aika vikkelästi.

Myöhemmin, kun olimme jo lähdössä pois, sama poika sattui kohdalle ja yritin livahtaa ohitse huomaamattomasti, mutta kaveri olikin aika tarkkasilmäinen ja nappasi kaksin käsin kiinni käsivarrestani ja nykäisi takaisin. Hän oli kummissaan, että olimme lähdössä jo, vaikka pilkkuukin oli vielä aikaa ja ilmoitti toivovansa hartaasti, että tapaamme vielä - ehkäpä seuraavana viikonloppuna samassa paikassa. Joo, kyllä kiitos.

Illan kruunasivat varmaankin vartin sisään tapahtuneet kaksi nyrkkitappelua tanssilattialla. Ihmetystä keskuudessamme herätti kuitenkin se, miten on mahdollista, ettemme edes meidän tapaturma-alttiilla porukalla osuneet juuri keskelle näitä tapahtumia, koska tästä illasta kai puuttui enää vain mustasilmä ja murtuneet kylkiluut.

Täytyy kuitenkin myöntää, että vaikka aina siihen asti, että pääsimme vihdoin astumaan ulos tästä kaupungin viehättävimmästä mestasta, otti hieman päähän tapahtumien kulku, niin kävelymatkalla bussipysäkille päin, kaikki alkoi muuttua oikeastaan aika positiiviseksi. Ei välillä päästy etenemään ollenkaan, kun puolet porukasta nauroi kaksinkerroin illan surkeudelle. Ja nauru taukosi oikeastaan vain unien ajaksi ja jatkui aika luontevasti heti herättyämme läpi aamiaishetken, Disney Trivial Pursuitin ja automatkan kotiin. Eli turha ilta ei voinut olla, jos siitä sai näinkin paljon huvia irti. Malttamattomana jäädään odottomaan, minne päädytään seuravaalla kerralla tällä porukalla - toivottavasti ei ainakaan autolla ojaan!