Raahauduin tänään yliopistolta kotiin ihan lopen väsyneenä ja vähän harmistuneena huonosti menneestä tentistä. Olo oli vähän flunssainen ja hävetti, että olin unohtanut, että minulla oli tänään treenit. Avasin koneen nopeasti ennen kuin piti kiitää jo harkkoihin ja olin saanut viestin:

EMMAAA!!! ♥ ♥ ♥ rakas siskoni!! Oot paras ja kaikkee muuta ihanaa, etkä oo yhtään lihavaa. Haluun ett ku ens kerral tavataan, hymyillään toisillemme ja halataan. Ei voi löytyy parempaa siskoo, joka ei muistuta sisiliskoo. Ei vaan sanon nää sanat rakkaudella sulle, oot kaikista tärkein mulle! ♥

Sinänsä aika herkkää ja meinasin alkaa itkeä, kun luin tämän Facebook-seinältäni. Miten veljeni osaakin välimatkasta huolimatta aavistaa, milloin kaipaan piristystä ja rakkauden tunnustuksia? Täytyy kyllä myöntää, että paras asia, mitä mulle on elämäni aikana tapahtunut, taitaa olla pikkuveli!

Sen jälkeen olen oikeastaan ollut ihan loistavalla tuulella, koska pääsin kerrankin autolla harkkoihin ja kerta kaikkiaan rakastan autolla ajamista! Se on ihan hullua tavallaan, koska ajamisessa ei suurin viehätys suinkaan ole se, että se on helppo ja starttaa kotioven edestä vaan se, että saan painaa kaasua ja vaihtaa vaihteita.  

Kaikkein parasta on tietenkin moottoritielle tulo - ei siis siellä ajaminen varsinaisesti, vaikka sekin on kivaa vaan nimenomaan se hetki, kun pääsen satasen alueelle ja saan painaa kaasupolkimen pohjaan. Se on niin hienoa, kun tie alkaa liikkua nopeammin ja nopeammin ja jos olisin huonommin kasvatettu lapsi, ajaisin aina varmaan niin kamalaa ylinopeutta vain sen kiihdyttämisvaiheen pitkittämiseksi että oksat pois!