Jotenkin sitä eilen ajatteli, että aikoinaan meillä oli aivan todella legendaarisia reissuja Hyvinkään yössä. Sellaisia joista ei takuulla puuttunut huumoria ja sellaisia, joita tulee jo seuraavana päivänä ikävä.

Taitaa kyllä olla niin, että kaikki hämmentävät yksityiskohdat ovat vain ehtineet unohtua, sillä eilisessä illassa ei kyllä ollut mitään humoristisen legendaarista, jota tulisi ikävä. Totta kai siis ilta oli oikein mainio, koska seura oli niin hyvää ja tanssiminen maittaa aina, mutta ympäristö oli jotain niin tajuttoman hirveää, ettei Klubi taida kutsua minua taas vähään aikaan, vaikka olisi millaista seuraa ja millaisia tarjouksia tiedossa!

Ensinnäkin DJ:llä oli joku ylimaallinen ongelma ja se soitti parhaan tanssiajan jotain todella rasittavia ysärihittejä, joihin oli tylsä tanssia ja jotka eivät kyllä tasan sytyttäneet ketään (paitsi noin 95% baarin asiakkaista, hehe). Autolla liikkumisen sivuvaikutukset eli selvinpäin oleminen eivät myöskään oikein auttaneet pääsemään mukaan näihin kuumiin rytmeihin ja välkkyvät valot saivat silmät vääntymään kieroon.

Illan tosiasiallinen hohdokkuustaso kuitenkin iski vasten kasvoja vasta sitten, kun vähän aiemmin baaritiskillä kaikkia yrittänyt mies oksensi keskellä tanssilattiaa ja sammui siihen paikkaan eikä kukaan edes hämmästynyt sitä, miten näin oli päässyt käymään vaan kaikki kohauttivat olkiaan ja jatkoivat tanssimista. Järjestyksenvalvojilla varmasti ihan unelmatyö tuolla mestassa!

Lisäksi illan viimeisten kappaleiden aikana (joista yksi oli tietenkin meidän illan toivekappale) kun katsoi ympärilleen, näki vain loppumattoman meren liian humalaisia nuoria tyttöjä roikkumassa todella ihastuttavien kähmivien herrasmiesten kaulassa (tai ehkä ne pitivät huulillaan kiinni, en tiedä). Ihan uskomatonta sinänsä, koska itse olin juossut puolia näistä miehistä karkuun ja olin ihan varma, etttei sellaisilla lähestymistaidoilla voi oikeasti saada ketään lämpenemään. MUTTA HYVINKÄÄLLÄ SAA!

Kun viimein sain holhottua viimeisenkin humalaisen ystäväni pois tanssilattialta, tämän viimeisten hitaiden tanssikumppani tarrasikin niin kovaa kiinni, että kun kaverini yritti riuhataista itsensä irti, molemmat horjahtivat sellaista pöytää vasten ja kasa laseja tippui lattialle aika kovalla kolinalla. Onneksi mies hämmentyi siitä hieman, hellitti otettaan ja päästiin pinkaisemaan karkuun.

Uskomattoman kaunista, uskomattoman kaunista!