Olipas aika yllättävän hyvä elokuva. Odotuksia sen suhteen ei juurikaan ollut, koska osa kyseisen elokuvasarjan leffoista ovat olleet kyllä niin rimanalituksia, ettei mitään rajaa (viittaan tietenkin elokuvasarjan helmeen eli Azkabanin vankiin, jonka aikana nauroin niin usein ja niin kovaa, että ihmettelen, etten saanut siellä leffasalissa keneltäkään turpaani).

Tässä oli kuitenkin aika hyvin kehitelty juonta, kirjalle oltiin kohtalaisen uskollisia ja ylipäätään kirjan tunnelma oli vangittu aika hyvin filmille. Oli kivaa katsoa vaihteeksi sellaista elokuvaa, jossa ei koko ajan tapahtunut jotain vaan välillä kukaan ei puhunut, taustalle ei soinut musiikki ja kaikki oli vaan pysähtynyttä. Ja tällaista hiljaisuutta oli paljon, koska kuulin lähes koko ajan vieruskaverini hengityksen eikä mitään uskaltanut ruveta kommentoimaan, koska luultavasti se olisi kuulunut eturiviin asti, vaikka olisi yrittänyt kuiskata kuinka hiljaa.

Jännää oli myös se, että aikaisemmat osat ovat osa saattaneet olla aika pelottavia nuoremmille katsojille, mutta kuitenkin kohtalaisen sopivaa katsottavaa myös 11-vuotiaille. Tämä kuitenkin oli ihan eri tavalla pelottava, ehkä hieman ahdistava ja painostava elokuva. Sellainen synkkä ja täynnä teemoja, jotka eivät ehkä ihan aukea nuoremmille katsojille. Ehkä nuorimmat katsojat ovat saattaneet lukea kirjan kyllä, mutta elokuvana tuo oli ehkä vielä synkempi, koska väri maailma oli niin tumma ja pelkistetty. Upeita maisemia kyllä, mutta jatkuvasti oli joko pimeään, harmaata tai kylmää ja elokuvassa ei tainnut olla yhtään ainutta iloista kohtausta - vain muutama lyhyt ei-ihan-niin-synkkä-kohtaus, mutta muuten pelkkää pahaa mieltä, ongelmia, vaikeuksia, riitoja, vastoinkäymisiä, kuolemaa, loukkaantumista (henkistä ja fyysista) ja huolta.

Loppukin oli tehty todella hyvin siihen nähden, että on ehkä aika vaikeaa kehitellä loppua elokuvalle, joka ei lopu vielä. Tai siis keskelle tarinaa on aina vaikeaa pysähtyä ja arvailtiinkin leffaseuralaiseni kanssa jo ennen leffaa, mihin kohtaan tuo edes on mahdollista lopettaa. Seuralaiseni sanoikin, että toivoo, ettei elokuvaan ole kehitetty mitään teennäistä lopetuskohtausta, koska niin kuin jo mainittiinkin, elokuva ei tavallaan lopu siihen.

Loppu oli kuitenkin juuri sellainen kuin pitikin. Asiat jätettiin kesken ja levälleen, mutta siltikin oltiin onnistuttu löytämään tarinasta sellainen kohta, että siihen oli luonnollista lopettaa. Jännää oikeastikin katsoa tuollaista elokuvaa, joka on alusta loppuun synkkä eikä onnellista loppua tule vaan sitä joutuu odottamaan vielä toisen leffan tuloon asti. Mutta hyvä leffakokemus, jes!