Viime viikonloppuna vedin ekaa kertaa pitkään aikaan kauluspaidan päälleni enkä oikein viihtynyt siinä. Kiemurtelin ja tunsi oloni epämukavaksi ja todella epäemmamaiseksi. Tuntui, että se on koko ajan rypyssä väärästä kohtaa ja hihansuut hiersivät käsiäni.

Tänään vedin kyseisen paidan jälleen kerran ylleni ja jos vain mitenkään on mahdollista, se tuntui entistä epämukavammalta. Sitä paitsi ylimpien nappien kiinnittäminen oli jo suoranaista taidetta ja paita tuntui kokoa pienemmältä kuin viikko sitten.

Ehkä se on vain joku alitajuntainen tunne, koska en tosiaankaan ollut aamulla kovin innoissani kaivaessani kyseisen vaatekappaleet kaapistani. Pahinta siinä paidassa on varmaankin se, että kaulus on jotenkin kankea ja hiertää niskaa. Siksi laitan pääni siinä kummalliseen etukenoon ja niskani menee kaksinverroin pahempaan jumiin kuin ilman sitä paitaa. Ja uskokaa huviksenne, että sellainen jumi on aikamoinen, koska 12 tuntia istumista ja kirjoittamista saa ilman ulkoista apuakin paikat kolottamaan ja kehon vinkuralle.

Huominen tuntuu siis aika kamalalta ajatukselta ja yritän paniikissa keksiä, mitä muuta päälle pantavaa muka keksisin. Periaatteessa ohjeena on vain vaalea paita, mutta en omista mitään kovin siistiä vaaleaa paitaa tuon lisäksi. Olen siis pahimman luokan vaatekriisin keskellä!