On jotenkin ihanan rentouttavaa, kun saan olla ihan keskenäni kotona ja soittaa musiikkia juuri niin kovaa kuin haluan ja valita juuri niin hirveitä kappaleita kuin koen tarpeelliseksi. Voin myös laulaa mukana, nauraa kovaan ääneen puhelinkeskusteluilleni ja hyppiä ympäri asuntoa juuri siihen aikaan yöstä tai aamusta kun tuntuu siltä.

Parasta on se, että voin vapaasti tanssia keittiössä, kun laitan ruokaa ja voin oman huoneeni lisäksi tanssia puolialasti myös eteisen peilin edessä. Suurin puutteeni elämässä tällä hetkellä on nimittäin peilin puuttuminen omasta huoneestani - tanssiminen ja pukeutuminen ovat aika haastavia toimintoja ilman sitä. Siksi onkin siis kivaa, ettei kämppis ole täällä häiritsemässä, kun laajennan oman huoneeni käsitettä tuonne eteiseen asti ja levitän puolet vaatekaappini sisällöstä niin sanotusti väärälle puolelle huoneeni ovea. Tässä voisi jo harkita cd-soittimen siirtämistä tuonne keittiön ja eteisen välimaastoon.

Tietenkin on aika todennäköistä, että rakas kämppikseni sattuu tulemaan joku päivä kotiin miesystävänsä kanssa juuri silloin, kun olen pelkät alusvaatteet päällä meikkaamassa ja jammaamassa tuossa eteisessä ja musiikit pauhaa täysillä ja laulan niin kovaa päälle, etten edes huomaa, että joku on tullut ovesta sisään. Ah, yhteiselämisen riemuja!