Kun bussi on myöhässä ja lähes 20 astetta pakkasta hellii polvia aiheuttamalla vihlovaa tunnetta luihin ja niveliin, sitä usein toivoo, että omistaisi auton, joka kuljettaisi paikasta toiseen ilman aikautauluja tai niistä myöhästymisiä. Sitä unelmoi siitä, kuinka lämpöpuhaltimet voi pistää puhaltamaan täydellä teholla kuumaa ilmaa polville ja siitä, että kylmä tuuli ei pääse vihmomaan vasten kasvoja.

Mutta kyllä sitä taas muistaa, miksi kahdeksan minuutin ylimääräinen bussin odottaminen on parempaa kuin autolla kulkeminen, kun viimein pääsee kotipihalleen ja näkee naapurinsa skraappaamassa umpijäätyneitä autonikkunoita sormet ja POLVET kohmeessa. Kateeksi ei käy varsinkaan enää siinä vaiheessa, kun kurkistaa pihalle vartin kuluttua ja siellä se naapuri edelleen ähkii ikkunoiden kimpussa. Bussi sentään on valmiiksi skraapattu ja sisätilatkin ovat valmiiksi lämmitetyt.