Tänään saatiin puserrettua loppuun asti koreografia toisen joukkueeni kanssa ja huomenna aloitetaan sama urakka toisten tyttöjen osalta. Muutama päivä aikaa saada jotain fiksua valmiiksi ja sitten kiirehditäänkin jo näitten ensiksi mainittujen kanssa rinkileirille saamaan uusia vinkkejä valmennukseen ja kuulemaan kommentteja koreografiasta.

Aika täysi viikko siis on nyt aluillaan ja vähän jo ihmetyttääkin, miten ihmeessä olen taas ajautunut tähän hurjaan treeniputkeen ihan omasta vapaasta tahdostani. Eihän tämä ole selväjärkisten toimintaa ollenkaan!

Olen kuitenkin ihan positiivisin mielin, koska saatiin ensimmäiseksi mainitun joukkueen kanssa jo tosi hyvin juttuja kasaan ja kauden näkymät ovat uskomattoman hyvät. Toivottavasti vain tämä into jatkuu ihan pitkälle kevääseen asti, mikä hieman pelottaa ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että aivoni ovat nyt jo aivan ylikuumentuneet enkä nukkunut viime yönä kuin muutaman tunnin ohjelman ongelmakohtien ja kuvioiden pyöriessä päässäni vinhaa vauhtia. Kuudelta aamulla koin olevani niin valmis näihin viimeisiin treeneihin ennen leiriä, että pääsin vihdoin hieman lepuuttamaan silmiäni (aivoni tosin eivät tainneet oikein ehtiä levätä niiden muutaman tunnin aikana, koska näin unta samoista kuvioista ja liikkeistä, joita olin koko yön pyöritellyt mielessäni).

Puhuin aamulla äitini kanssa puhelimessa ja mainitsin unettomuudestani ja kuulin puhelinlakoja pitkin, kuinka mamistuukkeli siellä pyöritteli päätään.