Viikonloppuna tuli nukuttua ehkä hieman liian vähän ja siksi nyt onkin aika tappoväsynyt olo. En kuitenkaan ole mitenkään kovin murheissani asiasta, koska valvominen ehdottomasti kannatti ja kahden liian lyhyen yön - vai siis liia pitkän? - jälkeen tulee aina yksi makeasti ja sikeästi nukuttu yö.

Näin viime yönä todella kauniita unia ja pitkästä aikaa en heräillyt vähän väliä pitkin yötä. Heräsin aamulla onnellisena onnistuneesta yöstä ja tunne siitä, että ensi yökin tulee nukuttua aika tukkimaisesti, sai minut uupumuksesta huolimatta nousemaan ylös ja suunnistamaan suihkun kautta luennolle (kylmän pakkasilman halki), joka sitten olikin loppujen lopuksi peruttu. Hienoa.

Joka tapauksessa siis olen niin täynnä hyvää tuulta ja energiaa, etten ole pitkään aikaa ollut. Elämä tuntuu hyvältä ja se vie aikalailla mukanaan. On ihan mahtavaa, että aurinko on viime päivinä paistanut ihan kunnolla. Tosin lämpötila on sitten vastapainoksi laskenut aivan hävyttömän alas, vaikka kaiken järjen mukaanhan auringon pitäisi lämmittää ja nyt pitäisi olla kesä?

Hieman kyllä sellainen pieni yksityiskohta elämässäni harmittaa, että puhelimestani on kaijutin rikki. Ihmettelin eilen vähän, kun yhtäkkiä kesken puhelun ääni katosi ja ajattelin silloin, että se oli vaan joku hassu yhteyshäiriö. Tänään sitten yritin kuitenkin soitella Sallalle noin miljoona kertaa putkeen ja en kuullut edes tuuttausääntä. Olin ihan varma, että Salla olisi ollut vain jotenkin huonolla kuuluvuusalueella ja siksi se temppuili, mutta kun Salla tuli yliopistolle, selvisi, että se oli kyllä vastannutkin soittooni ja luullut minun soittelevan taskupuheluita - ihan kuin minä nyt semmoiseen alistuisin!

Pyyhkäisin asian kuitenkin mielestäni, koska luennon peruuntumisesta innostuneena aloin luotsata itseäni ja Sallaa kohti Juvenes-ravintolaa ja kahvikupillista (aamukahvi jäi väsymyshitauden takia välistä). Muutaman tunnin kuluttua sain sitten puhelun ja yritin vastata siihen, mutta linjan toisesta päästä ei kuulunut pihahdustakaan. Ja kun yritin sitten soittaa takaisin, karu totuus valkeni minulle: ihanassa rakkaassa täydellisessä puhelimessani on kuin onkin joku vika!!!

En jaksa nyt kuitenkaan pilata päivääni tällaisella pikkujutulla, koska tekstiviestit pelittävät edelleen ja väliaikaisesti voi kaiken puhumisen hoitaa Facebookissa ja kasvotusten. Eilen (hyvässä seurassa) syömäni huhujen (ja maun) mukaan maailman parhaiden munkkiyksilöiden joukkoon kuuluva munkki teki tosiaan tehtävänsä eikä nyt jaksa olla huolissaan, surullinen tai muutenkaan keskittyä mihinkään negatiiviseen. Elämä on ihan hauska reissu!

Aurinko = kesä = +35 astetta lämmintä?