Olipas viikonloppu! Lähdin perjantaina jo aikaisin aamulla kohti Oulua vieraillakseni yhden vanhan joukkuekaverini luona ja ihan vain pitääkseni hauskaa ja nauttiakseni matkailusta, vaikka ulkoimaille ei ole varaa nyt lähteä. Mikä vapauttava tunne olikaan istua junassa ihan vain oman itsensä ja hyvän kirjan kanssa tietäen, että juuri sillä hetkellä, minun olisi oikeasti kuulunut istua kuivalla ja rasittavalla muoto-opin luennolla.

Viikonlopun keskeisintä tekemistä taisi juoruamisen ohella olla syöminen ja täytyy todellakin sanoa, että syöminen, jos mikä, tekee hyvää mielenterveydelle. Siitä tulee niin hyvä ja turvallinen olo ja oikeassa seurassa nautittuna ruoka on ehkä paras asia koko maailmassa! Vai voiko joku muka väittää, ettei myöhäinen aamiainen rakkaan ihmisen kanssa saa tuntemaan oloaan rakastetuksi ja hyväksi?

Pidettiin siis ystäväni kanssa ruokarytmiä yllä ja kun lauantai-iltana kotiuduttiin Pannukakkutalo-reissulta (ommuuten takuuvarmasti maailman parhaita pannukakkuja!!), päätettiin vielä hemmotella itseämme hedelmäisillä drinkeillä. Ihan intuitiolla lähdettiin niitä sekoittamaan ja päädyttiin yhdistelmään joka sisälsi pienen määrän alkoholia (kirkkaalta näytti), kaksi kiiwiä, puolikkaan banaanin, jäitä ja Spriteä. Tulos oli mitä mahtavin ja siinä sitten ihmeteltiin, miksi ihmeessä ei useammin tehdä omia sekoituksia.

 

1296570249_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Myös Mintun uudet drinkkilasit pääsivät käyttöön!

Ilta jatkuikin sitten suihkun ja laittautumisen jälkeen Oulun tanssiparatiisiin, Tivoliin. Saavuttiin sinne sellaiseen kellonaikaan, etten olisi ikinä voinut kuvitella pyrkiväni niin aikaiseen sisään mihinkään klubille. Kohtuullisen tyhjä tanssilattia ei kuitenkaan masentanut ollenkaan, kun ranteeseen kiinnitettiin ranneke, jolla juomat sai käyttöönsä puoleen hintaan, ja kun ovella tarjottiin ensimmäiset shotit ilmaiseksi. Katastrofin ainekset olivat siis kasassa viimeistään siinä vaiheessa, kun narikan jälkeen suunnistimme tiskille, jossa selvisi osan suunkostukkeista irtoavan ennen yhtätoista yhdellä vaivaisella eurolla - ihan kuin olisi Mäkin euron juustoa tilannut!

Katastrofi kuitenkin vältettiin aika taidokkaasti ihan yksinkertaisesti tanssimalla kaikki liian lähelle tulijat suohon ja unohtamalla liian tiuha tiskillä ravaaminen pöydillä tanssimalla. Pitkästä aikaa pääsin oikein kunnolla tanssimaan aivoni pihalle ihan tyttöseurassa ja seuraavana aamuna heräsin kieltämättä aika tyytyväisenä ja onnellisena - eikä väsymyskään jaksanut kauaa painaa, kun pistettiin Mintun kanssa aamiaispöytä koreaksi.

 

1296571153_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1296571371_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Epätoivotut iskuyritykset on kaikkein kätevin estää sormuksella.

Junamatka takaisin päin sujuikin sitten kuin siivillä, kun sain seurakseni hyvän ystäväni, joka on kotoisin Oulusta, mutta asuu nykyään Helsingissä. Istuttiin melkein koko junamatka ravintolavaunussa nauttimassa Pepsi Maxin ihmeellisestä piristävästä vaikutuksesta ja tutustuin samalla Fannin ystävään. Harmi, ettei tule enempää matkustettua tuollaisia pitempiä matkoja junalla, koska junamatkustaminen on varsinkin hyvässä seurassa ja uusiin ihmisiin tutustuessa kyllä yksi elämän pienistä suurista iloista. 

Junan saapuessa Tampereelle minua odotti yksi elämäni suurista suurista iloista eli ihanainen ystäväni, joka on kyllä viimeiset viisi kuukautta ollut minulle aivan uskomaton tuki ja kuunnellut terapeuttimaisen kärsivällisesti joka ikistä pientä murhettani ja potkinut minua jatkamaan eteenpäin. 

Ystäväni ohjasti minut sitten päättäväisesti istumaan uuteen sijaintiin siirtyneeseen Kustaa kolmoseen ja minä tarjosin ensimmäisen drinkin niin kuin elämänsä velkaa olevan ystävän kuuluukin tehdä. "Yhdet" taisivat kuitenkin venähtää siinä juorutessa ja mieltä keventäessä lipsahtaa lähemmäs neljää ja kun viimeisen bussin lähtöaika läheni uhkaavasti, lähdimme hilpeinä marssimaan Hämeenkatua pitkin Bäkkärien soidessa soittimessa.

 

1296572441_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ystäväni yhden yön kyläreissukin taisi venyä kaksi yötä pitkäksi ja koska tämäkin ystäväni on vanha joukkuekaverini, syömistä ei puuttunut myöskään näistä illoista. Olin ihan innoissani kaupassa käymisestäkin, kun kerrankin sinne ei tarvinnut mennä yksin ja kun kerrankin minulla oli joku muu kuin minä itse, jolle laittaa ruokaa.

Tästä onkin sitten hyvä aloittaa kotiviikko (huom, jatkoin tosiaan omavaltaisesti viikonloppuani tänne tiistaille asti) onnellisena, kylläisenä ja hieman liian vähän nukkuneena!