Paluu teini-ikään on ihan käsillä. Tässä onkin viime aikoina ollut liiankin aikuisia huolia, kuten muuttaminen, raha-asiat ja työnhaku, niin tekee ihan hyvää vähän verestää muistoja siitä, miltä tuntui olla nuori ja vastuuton Riihimäkiteini. Ihan oli pakko kaivaa esiin kortti, jonka sain noilta Riihimäkitytöiltä 20-vuotissynttäreilläni (jolloin siis sanottiin heipat mun teini-iälle). Siinä muistutetaan siitä yksityiskohdasta, että kukaan muu meidän porukasta ei vielä ole rappeutunut näin paljon kuin minä ja minun on hyvä muistaa, että seura se vaan tekee kaltaisekseen.

En ollut kyllä ihan hirveän seurallisella tuulella tänään, mutta onneksi tekeminenkin oli sitä luokkaa, ettei minun ehkä tarvinnutkaan. Kahvittelun ja Mäkkireissun jälkeen nimittäin jäätiin Saanan ja Sonjan kanssa "kiesimään" ympäri Riihimäkeä ja ajeltiin varmaan puolitoista tuntia ilman päämäärää musiikkia kuunnellen ja välillä leppoisasti juoruten.

Sitten ihan villiinnyttiin huligaaniteinien tasolle ja ajettiin Matkakeskuksen katolle parkkiin ja ohitettiin nauraen kyltti: "Asiaton oleskelu kielletty". Noustiin ulos autosta ja seisottiin pitkään katon reunustalla tuijotellen kaiteen yli alas juna-aseman parkkipaikalle ilman mitään sen pätevämpää syytä.

Miten hienoa pitkästä aikaa tehdä jotain, mikä ei ole mitään oikeaa tekemistä ja tuntea se tunne, mikä joskus kuusitoistavuotiaana oli, että mitään ei tarvitsekaan tehdä ja elämän tarkoitus on vaan olla löysä ja hengata asiaton oleskelu kielletty -paikoissa. Tunne elämän päämäärättömyydestä on ihan virkistävää aika ajoin.