Kun pääsin luennolta tänään, näin mielessäni jo, kuinka tylsä perjantai-ilta minulla olisi edessä - yksin kotona tuijottamassa kattoa tai vaihtoehtoisesti tuota ylisotkuista lattiaa. Meinasin jo pinkaista bussiin tämä masentava ajatus mielessäni, kun keksin, että voisinhan vuokrata jonkun leffan iltani iloksi.

Päädyinkin siis kävelemään juna-aseman Makuuniin ja tiesin heti, minkä leffan haluan nähdä, kun niin moni on nyt lyhyen ajan sisään maininnut pitäneensä tosi paljon Haikein terveisin -elokuvasta, jossa pääosassa ihana Channing Tatum. Itse pidän myös naispääosaa esittävästä Amanda Seyfriedistä, joka on jotenkin niin omaperäisellä tavalla kaunis, että jää mieleen. Persoonallisen näköiset näyttelijät ovat niin paljon mielenkiintoisempia kuin perinteisellä tavalla kauniit tai komeat - vaikkakin siis näyttelemistaidot ovat ehkä kuitenkin tärkeämpiä kuin ulkonäkö...

No mutta joka tapauksessa, en oikein jaksanut odottaa iltaan asti vaan pistin leffan heti pyörimään, kun olin saanut tiskivuoren eliminoitua tuolta keittiön tiskialtaasta (en muuten tajua, miksei tiskejä voi vaan tiskata heti tai edes aterimia, koska aterimet on maailman ärsyttävintä tiskata, kun niitä on miljoonittain).

Täytyy sanoa, että kulutin enemmän kuin yhden nenäliinan ja nyt on eyelinerit poskilla ja roskis täynnä kyyneleillä kuorrutettua paperijätettä. Olo on jotenkin kummallisella tavalla todella tyytyväinen; en muistanutkaan, kuinka vapauttavaa on joskus katsoa ihan yksinään tuollaista nyyhkymateriaali ja kyynelehtiä juuri niin paljon kuin sielu sietää.

Nyt ainoa ongelmani on, mitä sitä tänään söisi?