Joskus on asioita, joiden sanominen ääneen helpottaisi, mutta joiden ääneensanominen on yksinkertaisesti vain ja ainoastaan mahdotonta. Silloin tajuaa viimeistään, kuinka terapeuttista oikeasti puhuminen on ja kuinka tärkeää on ne ystävät, joille voit kertoa kaikesta.

Koska se asia, jota ei vaan saa ulos, se painaa kuin raskas taakka selässä, se pyörii mielessä ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla ja vähitellen se saa hengittämisenkin tuntumaan työltä. Koska vaikeneminen vain syö sisältä eikä siinä näytä olevan mitään järkeä.

Hitto.