Olipa tänään seesteinen päivä. Jotenkin tuntuu, että mitä lähemmäs kesä tulee, sen vähäpätöisemmältä tuntuu se, että asiat menee päin mäntyä.

Eilen tyhjensin mp3-soittimeni kaikesta moskasta - mennä saivat niin biisit, joita ei enää niin tykkää kuunnella kyllästymisen takia, kuin nekin biisit, jotka muistuttavat vääristä asioista ja vääristä ihmisistä. Viisisataa biisiä tyhjempi soitin tuntui kuin uudelta alulta ja kun aamulla heräsin, ajattelin, että enää ei oteta takapakkia menneisyyteen!

Niinpä päätin vihdoin lukea lapsuuden aikaisen lempikirjasarjani, Narnian tarinoiden, viimeisen osan, jota olen pantannut niin pienestä asti kuin vain muistan. Kaikki muut osat osaan jo ulkoa etu- ja takaperin, mutta tuon viimeisen osan lukeminen on aina tuntunut huonolta ajatukselta, sellaiselta tieten aikakauden loppumiselta. Nyt on siis täysin oikea hetki saada sekin homma päätökseensä, koska jos tässä nyt jotain kaivataan, niin uusia alkuja! Istuin siis aamiaispöytään Narnian viimeisen taistelun kanssa.

Päätin myös tyhjentää pääni kaikista tyhmistä ajatuksista ja lopettaa negatiivisissa tunteissa vellommisen ja keskittyä vain auringon lämmittäessä nauttimaan ensimmäisestä parvekeaamukahvistani! Ja heti kaikki tuntui helpommalta ja elämä, ihmiset ja tulevaisuus vähemmän ahdistavalta ja tämän uuden seesteisyyden ajamana sain kuin sainkin itseni raahattua Liatsuun asti viemään työhakemustani Citymarketiin. Nyt kun vielä irtoaisi töitä jostain!