Oltiin Sallan kanssa tänään katsomassa koko yhteisen elokuvahistoriamme laadukkain elokuva. Aiemmin olemme käyneet elokuvissa vain superpäivinä, jolloin yleensä tarjonta ei ole ollut mitenkään kaikista laadukkainta ja leffaan menon ensimmäisenä tarkoituksena on ollut halvat popparit!

En nyt siis todellakaan halua antaa huonoa kuvaa aikaisemmista elokuvahetkistämme, koska ne ovat kyllä olleet oikein hyviä ja pätkät, joita olemme olleet katsomassa, ovat olleet enemmänkin kuin viihdyttäviä - kriitikoiden vastakkaisista väitteistä huolimatta. Emme siis todellisuudessa ole katsoneet yhtään huonoa elokuvaa näiden kuuden kuukauden aikana, jona ollaan tunnettu toisemme.

Black Swan, joka tapauksessa, oli paras tähän astisista elokuvista ja ensimmäinen ei komediallinen pätkä, joka ollaan katsottu. Ihan uskomattoman hyvää näyttelijätyötä, ja täytyy sanoa, että Natalie Portman vain paranee elokuva elokuvalta. Sitä paitsi, niin kuin Salla asian ilmaisi, se on niin kauniskin, että tekee mieli vain huutaa ääneen - epäireilua!

Pääsi kyllä suoraan suosikkielokuvieni listalle, mutta myös samalla se kiri myös ykköseksi "top 5 ahdistavimmat elokuvat, joita olen koskaan nähnyt"-listalla. Uskomattomia kohtia, joissa oli pakko pidättää hengitystä, jotta ei tulisi liian paha olo.

Nyt vielä ennen nukkumaan menoa aion ahmaista yhden jakson Gleetä, ettei tarvitse mennä pahalla mielellä nukkumaan. Tuntuu, että ikävät asiat ovat kasaantuneet nyt viimeisen parin viikon ajalle... En ymmärrä, miksi ongelmien on tapana tuoda mukanaan vain lisää ongelmia. Ei ihminen vain pysty kestämään liian montaa tylsää juttua kerralla - asiat voisivat kasaantumisen sijasta tulla yksitellen, jotta ne ehtisi rauhassa käsitellä alta pois ennen seuraavia juttuja.