Hassu aamu. Kävelin kotiin keskustasta, aurinko paistoi ja oli juuri sopivasti pakkasta. Teki ihan hyvää olla hetken ihan vain itsensä ja omien ajatustensa kanssa ja nauttia siitä, että asun vihdoin paikassa, jonne voin kävellä, jos huvittaa.

Outoa, miten kaikki järjestyi aivoissa ihan yhtäkkiä järjestykseen, joka olisi ollut alun alkaenkin kaikista loogisin järjestys ja kun keskustelin ihanaisten ystävieni kanssa ryhmäkeskusteluna Facebookin chatissa kaikki vaan loksahti paikoilleen.

Nyt syön serkkuni leipomaan herkullista mustikkapiirakkaa aivan järkyttävässä kaaoshuoneessani ja myöhästynen kohta junasta. Mieliala on kuitenkin kummallisen keveä enkä jaksa ottaa stressiä. Haluan uskoa, että kaikki järjestyy jotenkin ja junia tulee lisää!