Pari kaveria tuli tänään iltapäivällä kahvittelemaan ja yllättäen homma venyi ja venyi siinä juorutessa, kunnes yhtäkkiä seistiin kaikki kolme eteisessä takit päällä valmiina nappaamaan pikkuveljeni mukaan ja syöksymään kohti Riihimäen eiyhtäänräkäistä irkkupubia.

Perinteisesti tiskiltä tarttuivat mukaan juomien lisäksi Uno-kortit ja isosiskoa alkoi muutaman pelikierroksen jälkeen jo hirvittää, kun pikkuveli ei olekaan enää 12 ja siltä ei todellakaan kysytä baaritiskillä papereita.

Voitin ensimmäisen Uno-kierroksen, jonka jälkeen valheellisen voittamattomuuden tunteen tuudittamana syöksyin kohti äärimmäisen noloa tappiota - niin kuin aina. Illan mittaan mukaan liittyi muutama vastahakoinen Unon pelaaja ja häviöputkeni sen kuin jatkui. Oli kuitenkin juuri sellainen mukavan leppoisa perjantai-ilta kuin halusinkin: ajoissa kotiin, hillitysti juotavaa ja liian huonoja vitsejä.

Nyt sitten vaan jännittämään, mihin aikaa pienen pieni pikkuveljeni ajautuu kotiin takaisin, sillä lähetin sen ystävieni mukana Hyvinkäälle tanssahtelemaan Klubin mahtavien biittien tahtiin.

 

Ei ollut voittokäsi.

 

Lapset keskittyy voittamaan. 

Vaivaiset 68 miinuspistettä, enkka taisi olla 140 yhdellä kertaa. Oon guru!