Nyt on ollut muutaman viikon ajan ihan mahdotonta vastustaa verigreipin kutsua. Ne hedelmät suorastaan huutavat nimeäni siellä kaupan hevi-osastolla. Yritän kävellä ohitse kuin en huomaisikaan, mutta eihän sitä nyt pysty ohittamaan sellaista nautintoa - ei millään.

Parasta verigreipin ostamisen jälkeen on se, kun viimein asettaa greipin leikkuulaudalle ja tuntee, kun veitsi uppoaa hedelmälihaan halkaisten hedelmän ja keltaisen kuoren sisältä paljastuu verenpunainen sisältö. Se tuoksu, mikä verigreipin leikkaamisesta aiheutuu, saa veden nousemaan kielelle ja ennen kuin upottaa lusikkansa hedelmään ja maistaa sitä ensimmäisen kerran, on ihanaa kuvitella, miltä se maistuu.

Mikä nautinnon hetki, kun greipin hapan maku täyttää suun - sitä hetkeä voisi jatkaa ikuisesti ja niitä hedelmiä voisi syödä loputtomiin. Mikä parasta, tämä elämän suurimpiin nautintoihin kuuluva asia on kaiken lisäksi terveellinen nautinto - toisin kuin suklaa, jäätelö, miehet, elokuvissa käyminen ja sen sellaiset. (Elokuvissa käyminen on epäterveellistä siis lähinnä siksi, että siellä tulee aina ostettua joko poppareita tai karkkia - usein myös molempia yhtä aikaa - ja joskus sinne eksyy jonkun vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa.)

Pisteet siis verigreipille, vaikka puolet opintotuesta meneekin nyt niihin....!

Sitten vielä lopuksi elämän suuriin kysymyksiin: Onko limun ylikuohuminen sen vika, joka pulloa on ravistanut, vai sen, joka sen on avannut varomattomasti?