Eilen luonani Tampereella vieraili maailman rakkain mies, joka muun muassa tarjosi minulle ruuat Panco Villassa ja popparit elokuvissa. Elokuvakin oli aika näppärästi valittu juurikin meidän kahden idioottihuumoritajulle sopivaksi ja ulvottiinkin välillä naurusta ihan vaan kahdestaan ja vieruskaverit alkoivat jo vähän vilkuilla, mikä näitä kahta urpoa oikein vaivaa!

1303543825_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Rango oli aika sympaattisen tyhmä kameleontti, joka ei edes osannut valita oikeaa sävyä sulautuakseen taustaan. Hahmoon oli helppo samastua, koska kaikillahan meillä on hieman ihmissuhdeongelmia ja vaikeuksia löytää omaa identiteettiään. Lisäksi ainakin minä ja seuralaiseni ollaan myös keskimäärin yhtä tapaturma-alttiita ja tilannetajuttomia.

Oli myös ihan virkistävää katsoa lasten elokuvaa (joka ei muuten ollutkaan lasten leffa vaan omasi k11-merkinnän aika hävyttömän huumorin ja tupakoinnin sun muun takia). Minulla on ollutkin tässä vähän lapsetusolo viime aikoina eikä kukaan ystävistäni oikein ole vastannut tarpeeseeni olla vähän leikkimielinen:

  1. Yksi kaverini suuttui, kun tökin vähän pöydän alla varpaillani säärtä ja koska minulla ei ollut jalassa sukkia, jotka olisi voinut varastaa ja tunkea oluttölkkiin kostoksi, kaveri päätti heittää siiderin loput nilkoilleni. Häijy tunne!
  2. Yritin vähän leikkiä tyynysotaa toisen kaverini kanssa, ja se vaan murahti pahantuulisesti, kun tipautin tyynyn - hellästi! - sen naaman päälle kesken unien.
  3. Sama kaveri alkoi jo todella vihaiseksi, kun vähän pompin sen sängyllä ja käski minut katsomaan piirrettyjä ja lähtemään häiritsemästä normaaleja ihmisiä, jotka vaan haluavat levätä ja nähdä hyviä unia.
  4. Sain myös vihaista kommenttia, kun yritin leikkiä maailman hauskimmalla lompakolla. En ymmärrä, miksen voisi tyydyttää tarvettani tehdä jotain käsilläni leikkimällä sillä, koska en ikinä voisi rikkoa sitä eikä siitä siis seuraa mitään pahaa!

Olen kuitenkin ihan hieman sitä mieltä, että kaverit ovat sitä varten, että ne leikkivät keskenään! Onneksi sentään reenisalilla yksi valmennettavistani leikki kanssani autoilla keskiviikkona ja oli aivan todella hellyyttävän innoissaan.

Ainiin ja hieman lisää kiitosta valmennettavani ansaitsevat siitä, että olin vitsillä (kerron oikeasti ihan hauskoja juttuja...) heittänyt, että ovathan kaikki tietoisia siitä, että kun pääsiäisenä pidetään harkkoja, on lapsilla velvollisuus tuoda valmentajille suklaamunia. Mikä ihana yllätys siis olikaan, kun eilen sitten päätin reenit - oli muuten tehokkaat reenit ja saatiin aivan mielettömän paljon hyvää aikaiseksi -  ja kaksi tytöistä pinkaisi perääni, kun menin solmimaan kengännauhoja juostakseni bussiin, ja he halauksen kera lahjoittivat minulle pussillisen pieniä maitosuklaamunia! Ei voi muuta sanoa kuin että upeita tyttöjä.

Tänään pitäisikin sitten istua sisällä ja lukea pääsykoemateriaalia etuperin ja takaperin, vaikka ulkona olisi mahtava ilma! Asialle ei kuitenkaan nyt voi mitään, koska kaipa minun on ihan pakko päästä pois tuolta kieli- ja käännöstieteiden laitokselta tai alkaa elämä vähitellen murentua tuohon syntaksin analyysiin ja vanhaan kirjakieleen........!