... niin nukkumatti nousee eikä sille avata ovea!

Uskomatonta, miten minua väsyttää aina kaikkina muina aikoina paitsi silloin, kun olisi tilaisuus nukkua. Eilenkin oli ihan tappohirveä päivä, kun olin edellisenä iltana ollut töissä yhteentoista asti ja työt alkoivat jo yhdeksältä aamulla ja töiden jälkeen ei ollut edes aikaa käydä vessassa, kun täytyi jo juosta täyttä laukkaa bussiin numero 19, joka jostain syystä ei sitten muuten tullutkaan ja olisin ehtinyt käydä vessassa vaikka viiteen kertaan, jos olisi ollut intoa.

Edellisen illan työvuoro ja sen jälkeinen kotiin käveleminen painoivat jaloissa jo valmiiksi ja uudet kolotukset vasta tekivät tuloaan. En ehtinyt syömään enkä ajattelemaan ja reeneissä olinkin aikasen hilpeällä tuulella. Laskin kaikki sarjat ihan päin helvettiä ja sain yhden tytöt itkemään vahingossa. Ohjelma kuitenkin meni yllättävällä tavalla eteen päin ja tytöt kaivoivat jostain piilovarastoistaan aimo annoksen tsemppausta ja tahdonvoimaa, joita olen tässä viimeiset viikot yrittänytkin kaivaa esille niiden aivojen sopukoista.

No, joka tapauksessa siis jätin toisen joukkueen harkat kesken ja pääsin kyydillä kotiovelleni ja ainoa ajatus, joka mielessäni pyöri, oli se, että kun pääsen ovesta sisään, kaadun sänkyyn pesemättä hampaita tai meikkejä ja vaivun vuorokauden mittaiseen tajuttomuustilaan. Toisin kävi.

Avasin koneen, tapitin Gossip Girlin uusimmat jakson (oli muuten ihan sairaan hyvä ja itkin puolet jaksosta!!!) ja sen jälkeen kävin hyvin mielenkiintoisia keskusteluja Facebook-chatissa, joita ei tietenkään olisi voinut käydä yhtään minään muuna ajankohtana. Avasin jopa mesen ensimmäistä kertaa miljoonaan vuoteen lähettääkseni yhdelle lukiokaverilleni nostalgista videomateriaalia Sibisajoilta!

 

"Emmä voi muistaa kaikkien Helsingin katujen nimiä! Miks hitossa mun pitäis tietää, missä on Liisankatu?"

"Emma, sun koulu on Liisankadulla...."

Loppujen lopuksi sitten sammutin koneen ja valot siinä varttia yli yksi ja voin kertoa, että kun herätyskello soi yhdeltätoista, en suinkaan ollut mitenkään erityisen pirteä ja valmis kohtaamaan tämän päivän haasteita. Voin myös olla aika varma, etten ole millään ilveellä rientämässä hyvinlevänneenä huomenaamulla kahdeksalta töihin. Uskomatonta, miten aikuinen ihminen ei osaa pitää huolta oman unentarpeensa täyttämisestä, vaikka siihen olisi kyllä mahdollisuuksia ja puitteet tarjolla....