Kompuroin eilen vähän töissä, kun joku oli tiputtanut rasvaa lattialle eikä ollut tajunnut mopata sitä pois. Voin kertoa, että se tekee lattiasta ihan helvetin liukkaan. Vedin siis itseni sivuluisuun ja rysäytin itseni tiskin kulmaa päin ja pahaa jälkeä tuli. Rintsikoiden pitäminen on tällä hetkellä erittäin tuskallista enkä pysty ollenkaan nukkumaan vasemmalla kyljelläni, mikä on sinänsä aika traagista, että nukahdan paremmin vasemmalle kuin oikealle kyljelleni.

 

Tuota mustelmaa ei oikein saanut kuvassa oikeuksiinsa, mutta siihen kuuluu myös rintsikoiden kaarituesta jäänyt painauma sen yläpuolella. En nauti tilanteesta erityisemmin.

Asiasta miljoonanteen, äsken oli aika koominen kauppareissu. Meidän kaupan hyvännäköinen kassa on jo muutenkin hieman huvittunut kaupassa käynti tahdistani enkä ole ihan varma, onko se jo tajunnut, että ostan todellakin mahdollisimman vähän tuotteita kerrallaan, jotta voisin käydä useammin siellä kassalla heittämässä läppää sen kanssa.

Totta kai se sitten minut nähdessään hymyili oikein aurinkoisesti ja totesi ostamastani mehujääpuikosta, että

"Tällä sitten pärjätään taas jonkin aikaa?"

Naurahdin ja totesin, että ainakin viikon aion mennä sen yhden mehujään voimalla, koska puolet siitä voi sitten pakastaa ja onhan se aika ravitseva aamiainen-lounas-päivällinen yhdistelmä ja lähdin tyytyväisenä kaupan ulkopuolelle aurinkoon nauttimaan makuelämyksestä. Hyvin upposi ja totesin mehujään loputtua, että minun on pakko saada toinen, koska minulla on taas menossa yövuoron jälkeinen darranomainen tila, jossa ei oikein maistu ruoka, vaikka vatsa tuntuukin ihan tyhjältä.

Kiersin siis jäätelöaltaan kautta uudelleen kassalle ja poika repesi ihan totaalisesti, että nyt taitaa tulla jo ennätys tässä kaupassa käynti tahdissa. Aloin sitten tietenkin avautumaan tästä ongelmastani yötyöskentelyn kanssa ja että yövuorojen jälkeen ei oikeastaan uppoa kauheasti mikään muu elintarvike kuin jäätelö (ja pakkohan tähän väliin mainita, että tähän olotilaan liittyy muuten sitten ihan kaikki muutkin samat mielihalut kuin krapulaankin... Hehe.).

Ja sittenhän selvisi, että tämä kassapoika asuu ihan työpaikkani vieressä ja käy siellä myös aika usein ja naureskeltiin siinä sitten, että ollaankin tosiaan molemmin puolisia kanta-asiakkaita!!!!

Istuin jälleen kerran tyytyväisenä nauttimaan jäätelöstäni ja nyt viereeni tuli istumaan hieman sellainen alkoholisoituneen oloinen noin nelikymppinen mies, joka halusi ehdottomasti tehdä minulle seuraa, koska näin kauniiden naisten ei kuulemma kuuluisi istuskella ihan yksinään. Mainitsin kyllä, että nautin sillä hetkellä ihan oikeastikin omasta seurastani, kun aurinko paistoi, väsymys painoi ja muutenkin mieli vähän myrskyisässä tilassa. Oli kuitenkin hauska juttu tuokio sen miehen kanssa ja keskusteltiin siitä, miten elämästä kuuluisi nauttia (hänen mielestään tietenkin elämän nauttimisen olennaisin osa on kalja ja tupakka...).