Vietin siis juhannuksen töitä paiskien enkä voi oikeastaan ymmärtää, miksi kukaan haluaisi kieltäytyä niin hauskasta juhannuksen vietosta, kun tarjolla oli tuplapalkkaa ja ulkona kuitenkin satoi ja oli kylmä. Asiakkaita ei ollut juuri ollenkaan, joten aika meni lähinnä siivoillessa leppoisaan tahtiin, leikkiessä laiva on lastattu (k:lla alkavia eläimiä on muuten uskomattoman monia!) ja fiilistellessä hyvää musiikkia (myös muutamia tanssiaskelia saatettiin ottaa...).

Unta tosin tuli aivan liian vähän, kun raahauduin kotiovelleni sekä lauantai- että sunnuntaiaamuna vasta seitsemän jälkeen. Mutta yövuorojen aiheuttama outo unirytmi tuo mukanaan jotain erittäin nautinnollistakin: nimittäin yhdistetyn aamiaslounaan!

Nämä herkut yhdistettynä hyvään kirjaan... AI ETTÄ!

Työt kuitenkin yllättäen aiheuttivat hieman vammoja sinne ja tänne ja kädessäni on tällä hetkellä viidentoista sentin mittainen erittäin häijynnäköinen pahviviilto, joka on muuten äärettömän kipeäkin! Odottellaan tässä vaan sitä, milloin tästäkin työstä voisi alkaa saada jotain pientä vaarallisen työn lisää... Tämä alkaa olla jo kosmeettinenkin ongelma, koska viime päivinä ihmisten katseet ovat ensimmäisenä hakeutuneet juurikin tuohon viiltojälkeen ja samoin reidessä komeilevaan seiskan muotoiseen mustelmaan (miten ihmeessä ihminen saa seiskan muotoisen mustelman?).

 

Mustelma ei nyt ihan pääse oikeuksiinsa tässä kuvassa, mutta sitä oli kohtuu vaikeata tallentaan niin, että se olisi erottunut kunnolla (alkaa jo vaaleta ja haihtua). 

Ja mikä parasta rankan juhannuksen jälkeen oli tiedossa Tallinnan matka työporukalla ja voin kertoa, että tuskin kenenkään juhannus veti vertoja sille hauskuudelle. Majoituimme käytöksellemme aivan liian hienossa hotellissa, jossa järjestettiin samaan aikaan Nato konferenssi, joka oli luonteeltaan ehkä hieman erilainen kuin om "konferenssimme"....

En ole ikinä tanssinut sellaisella raivolla enkä ole koskaan ollut baarissa sellaisella porukalla, jonka seurassa ei kertaakaan tekisi mieli istahtaa alas. Koko kolmenkymmenen kahden hengen jengi osoittautui uskomattomiksi tanssihirmuiksi ja kaikilta löytyi jos jonkinlaista omaa tanssiliikerepertuaaria, joten loppuillan tanssibattle oli huima!!!!

Tänään McElämässäni on ollut taukopäivä ja olen yrittänyt selvitä viiden yön valvomisputkesta ottamalla aurinkoa, shoppailemalla, ulkoiluttamalla ihania kukkakorkkareitani ja tietenkin odottamalla taas töihin menoa. Sinne on niin mukava mennä, kun tietää, että kaksi päivää, kun taas jaksaa niin tiedossa on seuraavat bileet ja maanantaina tiedossa taas työporukan kanssa bailaamista. Osaa se kesä olla rankkaa aikaa!