Ihana viikonloppu Ruissalossa takana. Ihan hassua, miten ihmisellä voikaan olla niin rakkaita ystäviä, joita näkee vain kerran tai kaksi vuodessa, mutta silti yhteys säilyy. Miten se, kuinka usein näkee, ei olekaan sen mittari, kuinka tärkeitä ja läheisiä ihmiset ovat.

Rakkaista rakkain festarisiskoni, jota luullaan ihan jokaisessa paikassa, jossa ollaan yhdessä, ihan oikeaksi siskokseni. Nyt kuitenkin sovittiin, että seuraavalle kysyjälle vastataan: "Ei, ei olla siskoksia vaan pari."

Ihanista ihanin festarideitti Salli. Sain yhden pojan tuijottamaan suu auki, kun se kysyi minua mukaansa ja vastasin: "En voi, kun minulla on nyt treffit rannalla."

"Jonkun pojan kanssa?

"Ei, kun ihanan tytön."

"MITÄ, OOTKO SÄ SELLANEN??? Tai siis tykkäätkö tytöistä?"

"Noooo, en määrittele asiaa noin yksinkertaisesti."

Kolme päivää kului siis rakastaen ympärillä olevia ihmisiä, vihaamalla Turun hiton vaikeaa liikennesysteemiä, nauttien ylikuumasta auringon paisteesta, nauraen ja välillä hieman tulistuen ja valittaen. En esimerkiksi voi vieläkään käsittää, kuinka joku voi olla niin tyhmä, ettei tajua sitä ilmiselvää asiaa, miksi Aurajoki on joki ja Tammerkoski koski.

"Täs Aurajoessa on tosi kova virtaus eikä siinä voi uida. Mutta tiedätkö sen Tampereen kosken, siin on ehkä vielä kovempi virtaus!"

NONIIN KOSKISSA YLEENSÄ TOSIAANKIN ON KOVEMPI VIRTAUS KUIN JOISSA SIKSI NIITÄ SANOTAANKIN KOSKIKSI EIKÄ JOIKSI.....?!

Niin ja sitten oli keskustelu miehen kanssa, jonka mielestä olen erityisen tyhmä, kun suostun tekemään töitä alle yhdeksän euron tuntipalkalla. Yritin selittää sille, että en voi olettaa, että kouluttamattomana ihmisenä voisin tehdä töitä opintojen ohella kovinkaan hyvällä palkalla ja mielummin teen huonopalkkaista työtä kuin kärsin nälkää ja tylsistyn kotona. Mies sitten totesi, että tosiaan olen todella tyhmä, koska vanhemmathan ovat olemassa juuri sitä varten, ettei tarvitse työskennellä alle yhdeksällä eurolla. Halleluja vaan hänelle!

Äh, nyt jo ikävä pölyistä ja täyteen ahdettua Ruissaloa, likaisia jalkoja, tyhmää ja rumaa festarisiskoani sekä muiden ihmisten kustannuksella pilailua!

Ja oli muuten aika herkkää, kun lähdettiin ajamaan Turusta kotia kohti ja pysähdyttiin syömään huoltoasemalle terveellistä ja ravitsevaa Heseruokaa, ja Anna sanoi ruokailun päätteeksi menevänsä ostamaan itselleen jälkiruokaa huoltoaseman kaupasta. Anna tuli hetken päästä takaisin tuoden minulle lahjaksi suklaapatukan. Katselin patukkaa hetken ja totesin sen olevan lempisuklaatani ja kysyin Annalta ihan hämmentyneenä, että tiesikö se sen. Nauravainen nyökäytys vastaukseksi ja liikutuksen kyyneleet vaan kihosivat silmiini!

Siinä vaiheessa Anna vähän huolissaan alkoi miettiä, onko minusta sittenkään ajamaan kotiin asti vai pitäisikö pysähtyä jonnekin nukkumaan ensin... Olin ehkä joo hieman yliherkällä tuulella monestakin syystä, mutta joka tapauksessa minusta oli aika koskettavaa, että ihminen, jota näen niin harvoin, muistaa lempisuklaani, kun moni jota näen viikoittain, ei osaisi arvata lähellekään oikein.

Erityiskiitos vielä Annan ystävälle Nilsille, joka otti minusta erityisen hävyttömän kuvan nakin kanssa ja asetti sen puhelimensa taustakuvaksi, olen todella otettu: