Niin että mitäköhän tässä on edes viime aikoina tapahtunut? Kaikki on pyörinyt aika vinhaa vauhtia ympärilläni ja koko ajan vain hengästyttää, kun aivot eivät oikein tahdo pysyä mukana tahdissa. Siksi kai onkin vain parempi kohauttaa olkiaan ja antaa mennä, antaa elämän viedä.

Olen ensinnäkin löytänyt itseni ulkoa hyvinkin yllättävien ihmisten seurasta ja se on ollut kaikkien oletusten vastaisesti vain ja ainoastaan hauskaa - ja okei, ehkä hieman jännittävääkin. Koska ensimmäinen kerta "kaljalla" uuden ihmisen kanssa on aina jollakin tapaa todella virkistävä ja avartava kokemus. Sitä tulee mentyä ihan uusiin paikkoihin, juteltua ihan uusista asioista tai ihan vaan vanhoista jutuista uuteen sävyyn. Yleensä sitä myös ottaa kuppia juurikin sopivissa määrin, koska humaltuu jo hieman tilanteen jännittävyydestä eikä sitä kukaan viitsi puolitutun seurassa överiksikään heittää, vai?

Toisaalta sitä myös on jollakin kummallisella tavalla rennompi ja spontaanimpi, kun seuralainen ei ole vielä oikein ehtinyt määritellä, millaisen ihmisen kanssa on liikkeellä, ja on siis paljon helpompi poistua toisen kiskomana omalta mukavuusalueeltaan.