Lähdin eilen lääkäriin käymään pienen kurkkukivun takia, koska totesin, etten vain voi mennä yöksi töihin, koska

a) ääni ei lähde oikein kunnolla

b) jos en vielä silloin ollut kunnolla kipeä niin aamulla olisin ollut kuoleman kielissä moppaamassa paskaisia lattioita särkylääkkeen voimalla.

Maksoin itseni sitten kipeäksi sairaslomatodistuksesta, mutta kyllä kannatti! Lääkäri vilkaisi kurkkuuni ja totesi välittömästi, että aika rumaa katsottavaa. Sain viisi päivää sairaslomaa ja tänä aamuna kurkku on oikein rahisevan kipeä - en edes uskalla ajatella, kuinka järkyttävä oloni olisi ollut ilman näitä kahdentoista tunnin yöunia.

Olo on silti aika seesteinen, koska voin hyvällä omalla tunnolla ainakin leikkiä, etten pysty nyt keskittymään koulutehtäviin vaan minun täytyy vain maata peiton alla ilman muita velvollisuuksia kuin hilautua Makuuniin vuokraamaan sairastamiselokuvia ja paljon paljon parantavaa suklaata, koska tuo vihreän teen lipittäminen kiiwien kanssa alkaa jo pikkuhiljaa sapettaa.

Hassua, miten hyvältä sairastaminen loppujen lopuksi voikaan tuntua, kun tietää ansainneensa sen. Jos ei millään osaa itse hillitä itseään niin kai sen käskyn täytyy tulla jostain tuolta ylemmältä tasolta. Olen nyt kaksi viikkoa painanut semmoista viikkorytmiä, johon kuuluu töiden ja koulun ohella niin monet opiskelubailut ja jumppasysteemit, etten ole edes varma, olenko nukkunut koko syyskuussa silmällistäkään.

Ps. Kun olin tulossa lääkäristä kotiin päin, törmäsin vähän vajaa viisikymppiseen tatuoituun ja lävistettyyn - ehkä hieman pelottavankin näköiseen - mieheen, joka halusi jutella minulle. Totesin vaan, että kyllä kai minulle saakin jutella ja sitten se alkoi kertomaan minulle, kuinka paljon rakastaa tyttöystävään, miten hienoja eläimiä sudet ovat ja kuinka paljon vihaa huoria, koska hänen mielestään ihmisen pitäisi olla vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Kuuntelin kiltisti ja nyökyttelin ja loppujen lopuksi se mies olisi halunnut viedä minut paikalliseen räkälään kaljalle ja esitellä minut kavereilleen, koska olin kuulemma kivoin ihminen, jonka se on aikoihin tavannut, koska ihmiset eivät kuulemma yleensä suostu kuuntelemaan sitä.

Oli kyllä hieman absurdi tilanne, koska tavallaan sillä oli oikeasti aika hienoja ajatuksia ihmisistä ja elämästä, mutta toisaalta tunsin vain hirveää vastenmielisyyttä sitä tosi asiaa kohtaan, että missä kaikki itsekunnioitus ja elämänhallintakyvyt ovat olleet joskus aikoja sitten, kun kyseinen mies on alkanut ajautua kohti tuollaista holtitonta alkoholin käyttöä. Koska oli myös aika kamalaa kuunneltavaa, kun se mies sanoi, että hänen tyttöystävänsä odottaa aina kiltisti kotona, kun hän lähtee ryyppyreissuille (joskus hän kuulemma saattaa olla viikonkin pois kotoa), koska hän kuulemma aina palaa takaisin suihkunraikkaana ja hyvittelee tytölle poissa oloaan.