Onpas tapahtunut kummia! Olen tässä valvoskellut tehden kotitehtäviä... En olisi viime vuonna tähän aikaa voinut kuvitellakaan, että kukaan tai mikään saisi minua inspiroitumaan kotihommien tekemisestä, mutta näinpä on nyt vain päässyt käymään.

Aika iso syy tähän järisyttävään muutokseen on se, että tenttiin saa osallistua vain, jos on suorittanut kotiharjoituksista tietyn määrän hyväksytyksi eli jos aivan lusmuksi heittäytyy ja ajattelee, että viimeisenä iltana yrittää sitten päntätä tenttimateriaalista edes sen verran tietoa päähänsä, että selviää rimaa hipoen läpi, saakin pettyä aika karvaasti tenttisalin ovella, kun sinne ei olekaan yhtään mitään asiaa...

Tämä ei nyt kuitenkaan ole ainoa syy, koska ihan pienen pieni oivallus iski päähäni tuossa viikko sitten: matikassa kaikki uusi pohjautuu aina vanhalle tiedolle ja jos vanhaa tietoa ei osaa, millä sitten oppii uutta? Toisin sanoen siis, jos selviydyn alkupään kursseista todella huonosti, ei minulla ole tulevissa periodeissa mitään jakoa ymmärtää yhdelläkään luennolla sanan sanaa tai laskun laskua. Ei siis taidakaan riittää nuo ykköset näistä kursseista niin kuin suomen kielen kursseista riitti aivan mainiosti - ne kun sisälsivät pääasiassa pelkkää täysin tarpeetonta sontaa...

Kolmas asia, mikä tähän vaikuttaa on ehkä se, että haluaisin osata, koska tiedän joskus olleeni ihan lahjakas matematiikan saralla ja huomaan nyt olevani ihan täysin kaikkea muuta ja yksinkertaisimmatkin asiat tuottavat aikamoista päänvaivaa. Pienen pieni taistelutahto nostelee tuolla jossain alitajunnassa päätään ja melkein haluaisin olla taas hyvä jossain muussakin kuin vain hymyilemisessä ja hyvältä näyttämisessä. Niissä kuulemma olen hyvä ihan kaiken opiskeluepäonnistumistenkin edestä ja olisin kuulemma ihan täydellistä lätkävaimoainesta, koska siinä ammatissa minun ei tarvitsisikaan ymmärtää yhtään mistään yhtään mitään ja voisin vain keskittyä olemaan sitä missä loistan: hymyilevä ja hyvännäköinen. Ehkä kuitenkin minulla voisi olla kunnianhimoa vähän muuhunkin?

Neljänneksi ympärillä olevat ihmiset vaikuttavat aika paljon. Kun joku tarjoutuu auttamaan kotiharjoituksissa, niin eihän siitä nyt ihan helposti kieltäydytä antamatta ihan hölmöä ja motivaatiotonta kuvaa itsestä - ja ehkä täytyy myös olla vähän yksinkertainen, jos ei osaa antaa arvoa ilmaiselle avulle. Niin ja kyllähän sitä tuleekin laskettua, kun on ihminen, joka keskeyttää hauskan ajanvieton sillä, että hänen on aivan pakko mennä laskemaan harjoituksia. Ei kai siihen voi muutenkaan reagoida kuin menemällä itsekin tekemään tehtäviä, jotka muuten olisivat unohtuneet ja jääneet tekemättä!