Joululahjat ovat nyt paketissa ja enää pitäisi keksiä keino, jolla jaksan roudata ne Riihimäelle asti. Ärsyttää jo valmiiksi ajatus siitä, kun huomenna aamupäivällä raahaudun tupaten täydelle juna-asemalle lahjakassin, kannettavan tietokoneen ja vaatevuoren kanssa. Todennäköistähän on siis myös se, että tuo äidin ja JP:n lahja ei mahdu sinne hattuhyllylle, joten mitä sen kanssa tehdään, jos junakin on ääriään myöten täynnä?

Valitettavasti kyseinen paketti on siis myös rikkimenevä, joten tuskin se on enää avausvaiheessa ehjäkään - mokoma rakkine. Miten ihmeessä olen mennytkään saamaan idean tuollaisesta mahdollisimman hankalasta lahjasta?

Tänään vielä viimeinen työvuoro ennen joulua ja rehellisyyden nimissä ei kiinnostaisi pätkän vertaa. Jostain syystä olen ollut viimeisen viikon niin uupunut, että nuo seitsemän tunnin vuorotkin tuntuvat ikuiselta piinalta enkä jaksaisi millään seistä alusta loppuun - tai varsinkaan pakata niitä hiton juustohampurilaisia, joita tuntuu menevän tällä hetkellä aivan laiton määrä ihmisten suihin.

Eilenkin mitä lähemmäs loppuaan vuoro tuli, sitä löysemmin paketoin kaikki hampurilaiset, kun kädet tärisivät eikä olisi enää millään jaksanut sitä samaa liikettä, mitä oli joutunut tekemään ja useiden tuntien ajan. Pää meinasi ehkä myös hajota siitä, että paikalla oli henkilö, jonka kanssa kemiat eivät vain tunnu pelaavan pitkällisen yrittämisenkään jälkeen....

Ihanaa tässä tilanteessa on se, että sitten alkaa neljän päivän loma ja saa rentoutua ja nyt sitä rahaa sitten viimein tulee ja voin ihan tosissani alkaa katsoa lentoja Glasgow'hun tammi-helmikuun vaihteeseen. Olen taas kerran kunnon irtioton tarpeessa.

Ja lopuksi, pääsin molemmat tentit läpi, joihin osallistuin ja enää olisi yksi kurssi uusittavana tammikuussa ja asiat alkavatkin sen jälkeen näyttää jo valoisammilta. Ainakin siis tämän vuoden suhteen. Olen nimittäin pitkän tähtäimen suunnitelmastani yhtäkkiä hirveän epävarma; en enää tiedäkään, haluanko opettaa ja onko matematiikka sittenkään minulle sopiva ala. Se on aivan liian vaikeaa ja työmäärä on ihan kohtuuton omiin voimavaroihini nähden. Mutta katsotaan, katsotaan. Mitä sitten seuraavaksi opiskelisi?