Eilen aamulla meillä oli täällä kiukkuinen ja väsynyt isäpuoli, joka kertoi marttyyreimmalla äänensävyllään, kuinka hän oli valmistanut koko yön kinkkua sillä aikaa, kun muut nukkuivat makeasti ja siksi häntä nyt unettaakin. Totuushan oli se, että kinkunvalmistuksesta lähti semmoista kolinaa, kilinää ja ähkimistä, että kukaan muukaan täällä alakerrassa nukkuvista ei nukkunut koko operaation aikana, joten ei täällä ollut muutkaan sen pirteämpiä. Sekös vasta huvittikin, koska kaikki muut olivat ihan hyväntuulisella tavalla väsyneitä.

Lähdettiin heti aamusta vatsat täynnä riisipuuroa ajamaan kohti Helsinkiä vierailemaan kummieni, äitin veljen perheen ja parhaan ystäväni Milénan luona. Autossa kuunneltiin joululaulukanavaa eikä kukaan olisi takapenkillä enää jaksanut yhtään joululuritusta enää - kaikki omista syistänsä. Onneksi olimme fiksuina lapsina varustautuneet tähän eikä koko matka mennyt aivan joululaulujen tuskailemiseksi, kun oli vaihtoehtoista musiikkiakin tarjolla:

1324804670_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Hautausmaalla saimme nauttia ihanasta joulusäästä, kun jäinen vesisade kaatui niskaan ja tiet muuttuivat pikkuhiljaa suoranaiseksi mutavyöryksi. Kumisaappaiden limenvihreää sävyä ei juuri enää erottanut ruskean kuran joukosta ja aivot jäätyivät paikalleen kylmän viiman painaessa kasvoille.

Ei ihme, että näiden koettelemusten jälkeen automatka kotiin olikin hieman vaisumman puoleinen...

1324803419_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Joulun parasta antia: perheenyhdessäoloa. Veli valvoo, kun siskot nukkuvat olkaa vasten.

No, tottakai oli lahjoja. Kaikkihan me jauhetaan nykyään siitä, kuinka lahjat eivät ole enää mitenkään olennaisia ja joulussa muut asiat ovat niitä tärkeitä ja rakkaita, mutta kyllähän niitä lahjoja on oikeastikin aika kiva saada. Varsinkin, kun lahjojen ostajat ovat ilmeisimminkin sellaisia henkilöitä, jotka tuntevat toisensa niin hyvin, että tänä jouluna lahjavuori koostui vain täysosumista, nappisuorituksista.

1. NOSTALGIA 

1324803673_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 

Muistan, kun ihan pienenä parhaan ystäväni kanssa rakastettiin ylikaiken pelata aivan ylipitkiä Monopoly-turnauksia. Ne kestivät usein viikkokausia, kun emme millään malttaneet lopettaa. Meidän pelisettiimme kuului Kinder-munasta tullut kanalelu, jonka nimi oli Puupää-pankinjohtaja, joka lahjoitti rahaa pelaajille aina, jos joku oli joutumassa vararikkoon.

Siksi peli ei vaan loppunut ikinä vaan hotelleja nousi tonteille ja vuokrat alkoivat kohota pilviin. Ikinä ei voittajaa löydetty, mutta eipä sillä ollutkaan niin väliä, koska se ei kai ollut ollut enää pitkiin aikoihin Monopolyn pointtina meille; me vain tykkäsimme pelata.

Peli keskeytettiin aina vasta, kun minun piti lähteä kotiin nukkumaan ja pakkasimme rahat tyhjiin videobokseihin, jotka toimittivat siis kassalaatikoiden virtaa. Seuraavana aamuna peli sitten jatkui taas siitä kohtaa, mihin oltiin jääty.

Nyt siis vanha kunnon Monopoly yhdistyy uuden elämäni kanssa, kun veljeni oli hankkinut minulle kyseisesta lapsuuden suosikistani Tampere-version enkä malta odottaa, että pääsen tänään iltapäivällä korkkaamaan pelin, huh!!!!

2. KÄYTÄNNÖLLISYYS

Uusi talvitakki, jonka sain itse valita aaton aattona rikkimenneen tilalle. Nyt on taas lämmin ja takin saa kiinnikin eikä tarvitse hiipparoida tuolla jäätävässä ilmassa takki auki - kun nyt on tuo talvinen ilmakin meitä piinaa ja mittari näyttää melkein pakkasta jopa.

3. LÄMPÖISYYS

1324804211_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ihana ystäväni oli oikeasti jaksanut neuloa minulle maailman ohuimmasta langasta sukat ja väkertää niihin vielä aika upean käärmekuvioinnin. Sukat ovat nyt kuin liimattuina jalkoihin eikä palella :) Rakastan saada sukkia ja varsinkin, kun ne ovat näin ajatuksella ja rakkaudella valmistetut!

4. ITSEKKYYS

1324804371_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Itselle on aina pakko hankkia lahja. Kun kiertelee kaupoissa ja ajattelee koko ajan vain kaikkia muita ihmisiä kuin itseään, on lahjojen osto hyvä aina päättää siihen, että pysähtyy hetkeksi ja miettii, mitä itse haluaisi saada ja mikä itsestä tuntuisi parhaalta lahjalta. Niinpä minäkin pysähdyin hengästyneenä kaikkien lahjojen roudaamisesta ympäri kaupunkia ja totesin, että syksy/talvitennareita on etsitty nyt pitkään ja hartaasti ja kun kerran sellaiset nököttivät tarjouksessa kenkäkaupan näyteikkunassa, en hukannut hetkeäkään vaan paukkasin sisälle ja suoraan kassalle - hyvä, kun ehdin edes sovittaa paria.

Lämpimät ovat ja ihanan väriset ja sopivat niin farkkuihin kuin legginsseihinkin. Kiitos minä!

Paljon tuli kaikkea muutakin kirjoista kynsilakkoihin, mutta ei ketään kiinnosta lukea niistä kaikista tarinaa. Huomenna vielä edessä reissu mummolaan ja siellä jouluherkkujen ahtamista ja sen jälkeen vatsa täynnä ja tyytyväisenä kohti Tampereen kotia ja työkavereiden kanssa lähtöä Tapsan tansseihin. Kyllä joulu on ihanaa aikaa - varsinkin, kun se päättyykin niin nopeasti ja vauhdikkaasti jo Tapanina.