Eiliset Nooran tuparit olivat ehkä oudoimmat bileet ikinä. Tuli ehkä jälleen kerran todettua, ettei skumppa sovi mulle, vaikka tällä kertaa se vaikutti minuun hieman erilaisella tavalla kuin aikaisemmilla kohtalokkailla kerroilla. Olinpa sitten kerta kaikkisen pahalla tuulella koko illan ja käytin hirveän määrän rahaa baarin vaihtamiseen kesken kaiken, useaan otteeseen.

En voi sanoa, että ilta olisi ollut erittäin kamala, koska minulla oli hyvää seuraa ja tuli todistettua sekin, että minulla on myös ystäviä, jotka ihan oikeasti välittävät ja pitävät huolta. Muutaman asian olisi silti voinut jättää tekemättä ja muutamat itkut jättää itkemättä, koska eihän ole kovin kivaa, että suosikki irtoripseni ovat nyt paakkuuntuneet ja selvästikin pilaantuneet käyttökelvottomiksi... Voi tätä ihmiselämän suurimpiin kuuluvaa tragediaa!

Tänään olenkin sitten kovalla raivolla yrittänyt lukea diskreetin matematiikan tenttiin turvonneiden silmäluomieni välistä kirjaa kurkkien. Jotain olen kai jopa oppinutkin ja ymmärrän taas hieman paremmin kaikkien elämää pyörittävistä joukkojen permutaatioista, jotka siis ovat niiden bijektioita itselleen.

Näillä tiedoilla en kuitenkaan osannut vastata harjoitustehtävien kysymyksiin, joten on kai jälleen kerran todettava, ettei se opiskelu ihan näin suju, että lukee muutaman tunnin yhdellä kertaa. Jotkut opiskelukaverini saattavat olla oikeassa sen suhteen, että helpoimmalla pääsee, kun lukee säännöllisesti koko kurssin ajan, mitä ihmettä? En olisi ikinä uskonut, että joudun luopumaan rakkaasta tenttiin luku periaatteestani aloittaa kirjan selailu siinä noin suurinpiirtein 12 tuntia ennen tentin alkua.....

Hyvää viimeistä syyslukukauden viikkoa siis minulle! Tästä ei selvitä pelkästään hyvien ystävien olemassa ololla.