Täytyy olla aika kova ikävä yliopistoa ja siellä vietettyjä pitkiä iltapäiviä, kun ostin hyvälle ystävälleni joululahjaksi Bang-nimisen korttipelin, jota meillä on tapana lätkiä päivät pitkät meidän ainejärjestötiloissamme. Onneksi maanantaina on taas paluu arkeen eikä enää tarvitse miettiä, mihin tuhlaa kaikki tunnit ennen töihin menoa ja bileisiin lähtöä - loma on ollut yhtä iltapäivien ja iltojen odottelua eikä mitään järkevää ole tullut tehtyä. Ei sillä, että olisi mitenkään järkevää käyttää arvokasta tenttiin luku ja läksyjen teko aikaa läiskimällä kortteja pöytään, mutta ainakin siinä ohessa tulee oltua hieman sosiaalinenkin.

Hankin iPhoneeni ihanan applicationin, jolla saa valokuviin kivoja vintagehenkisiä väritehosteita!

Ei sillä, että nyt oli pari erittäin hauskaa päivää hyvän ystäväni luona, kun vain pelasimme korttia, mässäilimme sipsillä, mussutimme pullaa ja lipitimme limua. Seuran laadusta ei voi edes kiistellä enkä voi valehdella siitäkään, että kyllä tuli Helsingissä käyminen vaateostostenkin suhteen hieman kalliiksi.

Totesin kuitenkin Pasilan juna-asemalla junaa odotellessani, ettei Helsinki tunnu enää kodilta. Ennen se oli elämäni rakkaus, mutta nyt se tuntuu vain joltain nuoruuden hullaantumiselta, joka joutui väistymään tosirakkauden tieltä. Se on kuin eksä, jonka kanssa on joskus suudellut intohimoisesti, mutta enää ajatuskin suutelemisesta tuntuu vain hieman oudolta, kiusalliseta ja etäiseltä - kaukaiselta muistolta.

Miten hyvältä tuntuikaan astua junasta ulos Tampereella ja katsoa ympärilleen ja tuntea se kaikki hyvä fiilis, jonka joskus sain Helsingistä. Tunnelma on aivan erilainen. Leppoisa, miellyttävä, ei yhtään niin kylmä ja ylimielinen. Olo oli aika haikea, kun tajusi, että minun ja entisen kotikaupunkini suhde on nyt virallisesti ohi - tästä lähtien ollaan vain hyvänpäivän tuttuja, ei edes ystäviä.

Noh, kotiin päästyäni tapasin sitten Nooraa ja katsottiin leffaa ja mässäiltiin vähän. Juoruttiin. Ja huomattiin Vauva-lehden mainos, josta kävi ilmi, että vauva on paljon rikkaampi kuin meistä kumpikaan: sillä on varaa maksaa postimaksuja kaikille mainoksen vastaanottajille....

Onneksi palkka tulee tiistaina niin ei tarvitse enää vauvalle hävitä.