Meillä oli tänään töissä ihan ikioma Narnia. Kun hissistä astui ulos porttikongiin, josta oli valot palanut, olo oli kuin Lucylla, joka on astunut vaatekaapin kautta Narniaan. Lumisade vain puuttui, kun lyhtypylvään valokin kajasti Tuomikirkonkadulta. Siellä sitten istuimme ja mietimme, että missä ihmeessä se fauni oikein viipyy, joka veisi pois töistä omaan pikku mökkiinsä teelle. Naurettiinkin kyllä aika hervottomasti ajatukselle, että mies villahousuissa ilman paitaa ilmestyisi paikalle ja kun minua etsittäisiin töissä, vastaus olisi vain:

"Ei se ole täällä, fauni vei sen."

Loppu työpäivä oli sitten aivan yhtä levoton. En edes ymmärrä, miten sain rasvaa heitettyä kädelleni (sattui tuskallisen paljon), viilleltyä sormeni pahveilla rikki, niksauttaa lonkkani, pudottamaan paketillisen ketsuppikippoja lattialle, antamaan asiakkaalle isojen ranskalaisten sijasta pienet jne. Lista on loputon. Ja loppujen lopuksi minulle ilmoitettiin, että olen myös onnistunut jollain keinolla suolaamaan rintakehäni ja se oli ihan valkoinen suolasta. Loppuvuorosta olin ihan poikki, hysteerinen enkä tajunnut enää mistään mitään. Kiitos kaikille asianomaisille tästä ihanasta päivästä - huomenna uusi yritys!

Rakastan sinisiä elintarvikelaastareita. Liian cool....?