Olen tässä käyttänyt tenttiin lukuaikaani siihen, että olen istunut koneella, kuunnellut musiikkia ja miettinyt ruokaa. Alkaa olla aika kova nälkä, mutten saa nyt tehtyä asialla mitään, koska pitäisi lähteä kauppaan ja päättää, mitä sitä söisi. Sen jälkeen edessä olisi kaikista raskain vaihe eli kokkaus.

Aivot ihan jumissa lyhyiden yöunien jälkeen ja nyt alkaa jo nälkäkin heikentää tätä vähäistäkin järjen juoksua. Toisaalta voisin keittää lisää kahvia ja todeta vaan, ettei tänään ole ruokapäivä. Joskus sitä miettii, miksi paras vaihtoehto on aina se rankempi ja huonoin vaihtoehto juuri se ainoa, johon voimat riittäisivät juuri ja juuri.