Olin tänään vähän tuskastunut, kun piti lähteä yliopistolta kotiin päin ja näin edessäni taas yhden pitkästyttävän illan kotona itseni kanssa tuijottamassa seinää ja ajattelemassa tiskivuorta, joka pitäisi hoitaa pois.

Minulle kuitenkin ehdotettiin vaihtoehtoisia tapoja viettää iltaa itseni kanssa, koska kuulemma seinän tuijottaminen ei suinkaan ole ainoa vaihtoehto, jota voi yksin tehdä. Uskomatonta kyllä, mutta ystäväni sai kuin saikin minut innostumaan kunnon pitkästä kävelylenkistä pelkkä mp3-soitin seuranani enkä ollut edes muistanut, että se oli joskus suosikki harrastukseni!

Ihanaa, kun ei vielä ole ihan liian kylmä, kunhan vaan pukeutuu oikein ja ilma on raikas! Kuuntelin kaikki teinivuosieni suosikkikappaleet, kävelin reippaasti ja hymyilin koko matkan ja mietin, miksi ihmeessä en ole harrastanut tuota koko syksyn ajan. Keho tuntui paljon paremmalta ja mieliala kohosi nollasta sataan. Osaan ehkä sittenkin viettää aikaa ihan vain yksikseni ja nauttiakin siitä.

Tiskit ovat kyllä edelleenkin tiskaamatta, mutta olen käyttänyt aikani hyödyksi ja käynyt ihanan virkistäviä videokeskusteluja mesessä, jossa en myöskään ole käynyt iäisyyksiin. Olen nauranut vatsalihakseni kramppiin ilmeillessäni tyhmästi yhden kaverin kanssa ja nauttinut suunnattomasti toisen kaverini esitellessä päivän shoppailusaalistaan, josta ei voi kuin olla ihan hieman kateellinen!

Lisäksi olen käynyt todella huonoa läppää sisältävää keskustelua (keskustelu käsittelee vakavaa ja tänään erittäin paljon mieltämme painavaa aihetta eli sitä, kuinka voi olla mahdollista, ettei tänään saanut pannukakun kanssa hilloa?!) yhden kaverini Facebook-tilapäivityksessä henkilön kanssa, jota en tunne ollenkaan, vaikka nyt onkin selvinnyt, että olemme kotoisin samasta paikasta ja opiskelemme tällä hetkellä niin ikään samassa paikassa. Mikä sattuma!