Kun tulee pimeetä ja kylmää ja joutuu hautautumaan vaatekerrosten alle, kaipaa jotenkin paljon enemmän imartelua kuin muulloin. Kesäisin vain yksinkertaisesti tuntee olonsa ja itsensä niin kovin upeaksi, seksikkääksi, kauniiksi, ihanaksi, mukavaksi, iloiseksi ja itsevarmaksi eikä edes huomaa, jos ei saa päivittäistä annosta kohteliaisuuksia, sääliä ja hymyjä.
Talvella tarvisi niin paljon enemmän hymyjä ja lämpöä. Se on kumma, voiko itsevarmuus ja itsestään pitäminen oikeasti hautautua niin syvälle vaatteiden alle, vaikka alitajuisesti tajuaakin, ettei tarvitse aurinkoa ollakseen ihana?!
Kommentit