Aamulla, kun heräsin auringon paisteeseen, meinasin kiljahtaa riemusta. Rynnistin peiton alta suoraan parvekkeelle ja hyvä, kun en tippunut kaiteen yli yrittäessäni kurottaa lähemmäs aurinkoa. Seisoskelin siellä sitten aika pitkään, koska olen aina ajatellut, että kesän tuloa ei voi enää estää sitten, kun pisamia alkaa tulla lisää ja olen aika varma, että aamulla sain jo muutaman!

Työhaastatteluun oli ihana lähteä, kun mieli oli ylivirkeä ja hymy herkässä, ja koinkin, että olin aika vakuuttava haastateltava ja erittäin pontetiaalinen vaihtoehto työskentelemään valovoimaisena asiakaspalvelijana meidän kaikkien sydäntä lähellä olevassa yrityksessä, McDonald'sissa!

Askel tuntui niin kevyeltä, että jopa kävelin keskustaan ja takaisin, eikä ihmekkään, että tuntui: olihan jalassa keveät ballerinat eikä sukkia ollenkaan. Ja ai että, miten leppeä kevät tuuli kävi nilkkoihin ja aurinko osui pitkästä aikaa ikuisuuden piilossa olleille jalkaterille.

Koko päivän siis ollut ihan juhlafiilikset, vaikkei olekaan mitään juhlittavaa eikä mitään ihmeellistä ookaan tapahtunut. Kesän odotus saa mut vaan ihan sekaisin ja lähetin juuri hakemuksen mun ja Annan puolesta, että päästäisiin taas hyviä vanhoja perinteitämme kunnioittaen Ruisrockiin siivoomaan - ja no, syömään ilmaista pullaa ja kaurakeksejä ja heittämään huonoa läppää liian humalaisten festarivieraiden kanssa.

Roskia,

pullaa,

festarihysteriaa (viereissessä pöydässä istunut järkkäri totesi jossain vaiheessa, että meillä on niin kamalan levottomat ja härskit jutut, että sen ruokahalu melkein menee) ja

PALJON IHMISIÄ RANNALLA!

Kesä tuu jo!

Ps. Äsken minulle soitettiin ja minut tosiaan siis haluttiin tuonne McDonald'siin palvelemaan asiakkaita rasvankäryssä ja seksikkäissä työvaatteissa. En voi edes kuvailla, miten helpottunut olen! Kesä pelastettu!