Mietin vaan, miten ihmeessä ne hampurilaiset vaan tulevat pöytään - ihanko kävelevät omilla jaloillaan? No, joka tapauksessa lienen löytänyt jutun, josta tykkään ihan hulluna (voimistelun lisäksi) ja se on asiakaspalvelu ja kassakoneen naputtelu. Ja kuinka kivaa onkaan, kun ystävä saapuu tiskin toiselle puolelle asiakkaaksi ja saa kerrankin tilata juoman, josta on puolet tavallista ja puolet laittikolaa, ja saan itse olla se, joka näinkin hienon ystävänpalveluksen voi toteuttaa.

Ja vaikka tässä onkin viime aikoina monet asiat tuntuneet vähän vaikeilta, rankoilta ja ikäviltä ja vähän on alkanut jo tulla kriisiä ulkonäön ja muidenkin kykyjen suhteen, muistankin nyt, että aina on yksi asia, jossa olen pettämättömän hyvä:

HYMYILYSSÄ!

Ja kummasti kyllä, kun hymyilee töissä ensin osaksi työhön kuuluvana velvollisuutena, ei voi olla hymyilemättä myöskään sitten, kun pääsee töistä ja aurinko paistaa. Olo on kuin maailman kauneimmalla ja onnellisimmalla ihmisellä ja kyllä ne vastaantulijat jopa silloin tällöin hymyilevät takaisinkin.

Hyvää elämässä on myös se, että vaikka kuinka taistelisi vastaan ja haluaisi olla ikuinen pessimisti, niin asioilla on sittenkin tapana järjestyä - jos nyt ei aina parhain päin niin ainakin edes jonkinlaiseen käsiteltävään järjestykseen.

Sitä paitsi yksin parvekkeella hengaaminen ja musiikin kuuntelu samalla, kun katselee hiljalleen alaspäin painuvaa aurinkoa, kivan päivän päätteeksi tekee mielelle hyvää. Oma seura on joskus parasta seuraa, varsinkin, kun on niin väsynyt, ettei jaksaisi puhua.