Rakas rakas rakas ystäväni saapui Tampereelle juhlistaakseen kanssani astumistaan aikuisuuteen eli hyvinkin korkeaan 20 vuoden ikään. Oli kerrassaan koominen ilta ja yö, mutta kirjoitukseni pointti ei nyt ole kerrata suorastaan noloa tapahtumasarjaa vaan ilmoittaa, että herranjumala sentään rakastan kesää, kun voi mennä pyörällä baariin ja kesäinen yöilma pyyhkii kasvoja ja humalatila keinuttaa pyörää kadun laidasta toiseen.

Ja parasta on se, ettei ole suinkaan ainoa, joka on pyörällä liikenteessä vaan pilkun jälkeen kadut suorastaan täyttyvät pyöräilevistä ihmisistä ja juteltiin ainakin viiden ihmisen kanssa tuon ihan lyhyen matkan aikana. Ihmiset ovat niin ihanan avoimia, hyväntuulisia ja flirttejä, kun on kesä!

Mahtavaa oli myös se, että lämmenneet ilmat ovat houkutelleet myös katusoittajat kadun varsille ja Tiikerihain edessä oli aivan ihastuttava mies, joka soitti kitaralla noin kahta sointua ja lauloi ohikulkijoista improvisoiden. Jäätiin Sallan ja kämppiksen kanssa tanssimaan siihen kadulle sen viereen vaikka kuinka ja pitkäksi aikaa ja se lauleli humalastamme, tanssiliikkeistämme ja tietenkin tärkeimpänä kaikista kauneudestamme. Tottakai jätettiin sille myös rahaa. Se oli niitä hetkiä, kun tajuaa, että elämä on niin ihanaa silloin tällöin kaiken tämän piinan keskelläkin.