Tänään oli kyllä ihanan rentouttava päivä. Nukuin pitkään ja luin kirjaa ihan omassa rauhassani sohvalla löhöten ja sain ihan hullun idean lähteä yksin leffaan. Mietin ensin, että yksi leffaan lähtevät ovat ehkä vähän yksinäisiä, mutta sitten tajusin, että on toinenkin vaihtoehto: yksin leffaan lähtevät voivat nimittäin olla myös todella siistejä tyyppejä, jotka vaan tykkäävät omasta seurastaan!

Ja kun poistuin tuosta ulko-ovesta ja katsahdin itseäni hissin peilistä, totesin, ettei kukaan kyllä voi kyseenalaistaa sitä, että olen tuollainen jälkimmäinen yksin leffassa kävijä!

Oli niin hauskaa laittautua vain itseään varten, valita kivannäköiset mutta mukavat vaatteet, meikata vähän ja pistää ihan överiksi eteisessä ja valita korkeat kiilakorkokengät, joissa jalat näyttävät kilometrin pituisilta. Sitä paitsi vaikka sääriäni on kehuttu hyvännäköisiksi ihan tennarit jalassakin, niin ne näyttävät korkokengissä uskomattoman tyrmääviltä - pelkkää lihasta ja rusketusta koko pituudelta.

Yksin leffassa käymisessä on myös se kiva juttu, ettei tehnyt mieli ostaa juurikaan mitään mässyä ja sain rauhassa istua salissa loppuun asti ja tuijottaa lopputekstejä ja nauttia soundtrackin viimeisistäkin sävelistä - oli muuten hyvä soundtrack - ja sen jälkeen poistua viimeisenä ja kerätä salin ulkopuolella seuraavaa näytöstä odottavien katseet. Uskomaton itsetuntopäivä, joka vielä päättyi kohtaamiseen, joka vain paransi mielialaani entisestään, kun pääsin vähän piilovittuilemaan ja aiheuttamaan vaivaantunutta ilmapiiriä.

Vahingonilossa on joskus jotain ihan hirvittävän lohduttavaa ja terpauttista.

(Oikeastihan näin tämän jälkeen vielä Hannea ja pääsin keinumaan ja juoruamaan ja nauttimaan kesäpäivän viimeisistä lämmönhenkäyksistä ja toteamaan, ettei tämä kaivo, johon olen sattunut tippumaan, olekaan ihan niin pohjaton kuin olen aina luullut!!!)