Aloitin tipattoman marraskuun tiistaina, jolloin marraskuu siis alkoi (jos joku ei sattunut tietämään, että kuukausi alkaa ensimmäisenä päivänä). Ensin tuntui ihan hyvältä enkä mä mitään juomista kaipaa, kun tanssimaan ja ihmisten ilmoille voi lähteä ihan selvin päinkin, niin kuin vanhoina hyvinä aikoina!

Keskiviikkona sitten lähdin Even ja Nooran kanssa lounaalle yliopistolle ja söin taivaallisen hyvä ruisjuustoburgerin, vaikka tietenkin olisi voinut valita jotain ihan kunnollistakin ruokaa - teki vain mieli ihan hirveästi mässäillä. Siinä syödessä sitten juoruttiin kaikenlaista, lähinnä miehistä, ja totesin, että tarvitsen ehkä sittenkin yhden kivan terapiaoluen ja löysimme itsemme Mallashovista siinä ihan vähän kolmen jälkeen iltapäivällä.

Ensimmäinen maistui hyvältä ja koska Eve oli tarjonnut ensimmäisen kierroksen, oli tietenkin korrektia ottaa toisetkin minun tarjoamanani. Hieman myöhemmin Aatukin eksyi seuraamme ja Aatulla myös oli alkanut tipaton kuukausi, joten oli vain ihan luonnollista, että tämä lounasreissu, joka oli alkanut niinkin loistokkaasti, että unohdin kiiressä lähtiessäni hameen ja kaulaliinan kotiin, kääntyi tähän:

Pieni nousuhumala tuntui kivalta, murheet muuttuivat läpän heitoksi ja iloiseksi nauruksi ja tottahan tuolla porukalla oli pakko päästä tanssimaan. Valittiin sopivaksi paikaksi Klubi, jossa on keskiviikkoisin halpaa ja sisäänkin pääsee ilmaiseksi ilman narikkamaksua, jos vain omistaa tuon ah niin maagisen opiskelijakortin.

Klubin musiikkitarjonta ei kuitenkaan oikein miellyttänyt korviamme ja tanssijalkoja poltteli kuin viimeistä päivää, joten yhtien juomien jälkeen tulimme siihen tulokseen, että tiemme jatkuu kohti Fat Ladyn tanssiparatiisia, josta toivottavasti löytyisi myös hieman viehättävämmän näköisiä ihmisiä ja jonka DJ suostuisi soittamaan meille aina yhtä ihanaa Rihannaa!

Joten kun Rihannan S&M pamahti soimaan, minä, Noora ja Aatu täytettiin kolmistaan kaikki tyhjä tila Fat Ladyn puoliautiolla tanssilattialla ja saatiin porukka hämilleen uskomattoman mielikuvituksellisilla tanssiliikkeillä. Oikeassa seurassa tanssiminen on aina oikeassa seurassa tanssimista eli aivan järisyttävän rentouttavaa ja on kuin koko maailma lopettaisi hetkeksi pyörimisensä ja millään muulla kuin musiikin tahtiin liikkumisella ei ole hetkeen mitään väliä. Kaikki mitä tarvitaan elämiseen on siinä: ihanat ystävät, hyvä musiikki, lattia jalkojen alla ja täydellisen onnellinen tunne, joka ei hellitä, vaikka hiki virtaa, suuta kuivaa ja jalat huutavat lepoa! Se on yksi parhaista tunteista elämässä.

Illan aikana ehdittiin myös ihmetellä seuraavia pikku seikkoja:

1. Aiheuttaako alkoholi fyysisiä näkyviä haittoja?

2. Kääntyykö hissi ympäri ensimmäisessä kerroksessa?

3. Kummalla tavalla olet nopeammin perillä: jalan vai pyörällä?

Eilinen alkoikin sitten lihaskivulla, heikolla ololla ja käsien tärinällä ja vakavalla aikomuksella jatkaa tipatonta tästä pienestä hairahduksesta huolimatta. Voi kuitenkin olla, että kevennetään tavoitteita ja mennään ihan vain viikko kerrallaan eikä lähdetä turhaan hötkyilemään ja yliarvioimaan kykyjä. Eilen oli selvä päivä, tänään on selvä päivä, huomenna on selvä päivä ja sunnuntaina on ehdottomasti selvä päivä ja siinä ollaan jo uuden ennätyksen äärellä eli eiköhän tästä jatketa menestyskulkua hyvillä mielin ja jäädä odottelemaan marraskuun lopussa olevaa McGaalaa ja ilmaista juotavaa?