Viime viikot ovat olleet hirveätä pyöritystä koulustressin ja pikkujoulujen välillä ja kaikkea aika yllättävää ja ikävää on tapahtunut. Ja nyt iskettiin se viimeinen naula arkkuun, kun katsoin Gossip Girlin uusimman jakson ja kaikki uskoni tosirakkauteen romautettiin! Uskomatonta, miten tällaista voi tapahtua. Ei sillä, että ottaisin jonkun televisiosarjan turhan vakavasti, mutta kuitenkin....

Kaikkien ikävien asioiden joukkoon on kuitenkin mahtunut kourallinen todella hauskoja iltoja ihanien ihmisten kanssa ja vieläkin sitä hämmästyy, miten mielettömän ihaniin ihmisiin olenkaan tutustunut Tampereelle muuttoni jälkeen. Kyllä tämä kai on se kaupunki, jossa haluan olla, kunhan vain saisin opiskelumotivaationkin kohdilleen, ettei mene asunto ja kaikki muu alta.

Olipa kerran Ne toiset opiskelijabileet, pikkuhumala ja istuin vessassa lukemassa kannanottoja vessan seinästä. Olen näköjään myös ottanut kuvan sen lisäksi, että olen kuulemma myös puraissut kaveriani reiteen?

 

Sitten oltiin Sallan kanssa harhailemassa jossain Hervannan perukoilla. Yritettiin suunnistaa kännykän navigaattorin avulla Hervannan vapaa-aikakeskukseen katsomaan rakkaiden tyttöjeni mestaruuskisoja. Yllättävää kyllä, löydettiin perille ja saatiinpa vielä aivan loistavat paikat katsomosta kameramiehen vierestä - toisin sanoen kaikki kommenttimme joukkueista ovat ilmeisesti tallentuneet myös kaikkien postiluukuista pian kolahtaviin DVD:hin. Toivottavasti voimistelufanit arvostavat kommenttiraitaamme yhtä paljon kuin me ;D

 

Löydettiin ehkä myös rumin taideteos ikinä. Sallan ensimmäinen ajatus tästä upeasta monumentista oli: Vulva. Naurettiin kippurassa pytingin edessä ja vedet valuivat silmistä, kun yritettiin saada tätä turistikuvaa otetuksi. Pitkästä aikaa oikeasti meinasin tukehtua nauruuni!

Sitten olivatkin vuoden odotetuimmat juhlat: McDonald's Gaala. Kaikki olivat laittautuneet niin hienoiksi, että katselu häikäisi. Itse väänsin pari tuntia strassikaulakorua itselleni ja kirosin hiusteni kanssa. Onneksi loppujen lopuksi juhliin valmistautumiseen meni vain hieman yli viisi tuntia ja ilta päättyi loppujen lopuksi siihen, että kaikki paitsi kymmenen strassia tippuivat matkan varrelle ja muistikuvia illan etenemisestä on korkeintaan saman verran. Eipä nyt kuitenkaan erityisemmin haittaa, koska kaikki muutkin, jotka illan tapahtumia ovat unohtaneet, ovat vain todenneet: "Ainoa, mitä muistan, oli että mulla oli ihan saatanan hauskaa eikä muulla kai ole väliä?!"

Niin että hauskaa on ollut, vaikka pettymyksiä on kohdalle sattunut yksi jos toinenkin. Reputin pari tärkeää tenttiä, menetin yhden ystäväni, talvikengät hajosivat, talvitakki hajosi, sain postissa ilmoituksen opintotuen katkeamisesta, viinipullo hajosin, joku kaatoi täyden oluttuopin päälleni, miesasioissakin on tullut petyttyä, rahat loppuivat kesken Turun reissun, väänsin nilkkani jne. Jotenkin sitä on vain löytänyt itsestään sen elämänasenteen, että kohauttaa nykyään vain olkiaan vastoinkäymisille, laittaa soimaan Petri Nygårdin Paska maailman ja laittaa leuan rintaan ja suuntaa kohti uusia pettymyksiä!

Ja mikä sen hienompaa kuin se, että matkaa Turkuun, toteaa, että rahat on loppu, katsoo ympärilleen ja ymmärtää, ettei rahojen loppuminen tarkoita sitä, että ilta on pilalla, kun vain omaa niin ihania ystäviä, jotka tarjoavat juoman jos toisenkin ja joiden kanssa voi laittaa ihanaa ruokaa ennen illan koitoksia! Sitä paitsi yksi aivan erityisen ihana ystäväni jopa osti minulle farkut, jotka näyttivät tosi hyviltä päälläni ja olen aika varma, että uudet farkut jalassa olin entistä paremman näköinen ja entistä enemmän valmis rahattoman illan koitoksiin ja tequilashotteihin. Ihana ilta, ihanat ihmiset, mutta hei, en edelleenkään pidä Turusta....?!